Kirjotelmia ja ajatuksia harrastuksista, elämästä.

Hyödyllistä vai täyttä puuta heinää - päätä sinä. Minä tyttö vain kirjoittelen!

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Jäljelle makkaraa vai ei?

Olipa kerrassaan mukava treeni-ilta tänään! Jälkitreenikausi alkoi ja meillä on nyt edessä pieni kurssimuotoinen tai tyyppinen koulutusjakso. Ohjaaja tai kouluttaja oli erittäin mukava ja hyvin ymmärtäväinen myös tällaista meikäläisen kaltaista vastarannankiiskeä kohtaan :)

Hieman meillä on Sebulla jo historiaa jäljessä, on tehty niin verellä kuin ihmisjälkeäkin viimevuonna. Nythän tällä pelastusjäljellä luonnollisesti keskitytään ihmisen jäljen jäljestämiseen. Mulla on ollut hyvin pitkään jo näkemys siitä mitä tai miten koiran tulisi mun mielestä jäljestää ja miten opettaminen aloitetaan. Mun ajatuksen mukaan koiran pitää jäljestää siinä missä haju on - ei siinä missä jälki on joskus tallattu. Eihän koira etsi ilmavainullakaan sitä kulkusuuntaa mistä ihminen on mennyt vaan löytää hakeansa virtauksia hyväksikäyttäen. Ja toisena, mä en ole innokas käyttämään jäljellä makkaraa/herkkua jäljen päällä, joten katson sen ns. makkarajäljen opettamisen turhaksi. Tänään sitte käsittelimme asiaa siltä laidalta joka ei ihan mene siihen mun ajatusmaaliman kärkilokeroon :)

Teimme siis ns. makkarajälkeä. Aloitimme ensin tekemällä normaalin makkararuudun. Tämän jälkeen teimme suoran jäljen koirille jotka olivat siihen pystyväisiä - Sebu siis oli yksi näistä :) Koira toimi muutenkin hienosti. Makkararuudussa se etsi nameja tallotulta alueelta hienosti ja rauhallisesti. Itse janalla - jäljellä se etsi myös tosi hienosti ja rauhallisesti nameja. Mutta mutta...
Aikaisemmin koskaan en ole Sebun kanssa harjoitellut jälkeä nameilla - vaan olemme tehneet jäljen ja matkalle laittanut välipalkkoja. Tämä on toiminut vallan mainiosti ja koira on tiiviisti seurannut jälkeä mielestäni hyvin tuloksin: reippaasti, tarkasti ja innostuneesti kuonon ollessa alhaalla.

Mä en tiedä miten paljon ja herkästi koira assosisoi asioita - miten pian se yhdistää makkarat ja ihmisen tekemän jäljen hajun? Onko tässä jäljen harjoittelussa järkevää käyttää vahvaa houkuttelua kun kyseessä on kuitenkin koiralle luontainen toimintatapa? Onko makkarajälki hyvä tapa opettaa aktiiviselle ja 'yli-innokkaalle' koiralle rauhalllinen työskentelytapa - ehkäpä?

Toinen asia mitä jäin miettimään on se, että missä koiran tulee jäljestää? Onko tarkoitus, että koira kulkee jälkeä just siinä kohdassa, jossa ihminen on kävellyt, vaikka oikeasti haju onkin kulkenut virtausten mukana hieman sivummalle? Tiedän että PK kokeissa mm. koiran tulee jäljestää siinä kohdassa missä se on tallattu eikä yhtään vieressä. Olen myös kuullut että askel askeleelta tarkistava ja jäljestävä koira on sellainen paras mahdollinen jälkikoira. Haittaako koiran sivummalla jäljestäminen jäljellä olevien esineiden löytynmistä - eikös näidenkin hajut vastaavasti liiku virtausten mukana? Esineethän eivät ole näkyvissä - ainakaan välttämättä, joten esineiden löytö ei voi olla näköhavainnon varassa, eikö? Ja jos koira jäljestää hieman jäljen vieressä - vaikuttaako se päämäärän tavoittamiseen - ihmisen löytöön?

Siinäpä pohdittavaa ja suurella mielenkiinnolla nyt jälkikurssia käyn oppiakseni uusia asioita ja uusia puolia asioista joita olen kyseenalaistanut :D Ihanaa tämä harrastaminen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti