Kattelin eilen ohjelmaa neloselta (yritin etsiä tähän linkkiä - en löytänyt), jossa oli todellisia painon pudottajia. Nämä ihmiset olivat pudottaneet painoaan siis luokkaa 150 kg tai 200 kg! Heidän elämänsä on muuttunut ihan täysin - ovat nyt onnellisia, positiivisia ja kaikin puolin tasapainoisia. Heistä on tullut normaalipainoisia :) Ihana asia!
Mutta mutta - meidän yhteiskunta... sille kun ei tunnu riittävän mikään! Meiltä odotetaan että olemme ikinuoria, jaksamme jatkuvasti antaa itsestämme enemmän ja enemmän. Mikä pahinta ulkonäkö voi olla työpaikan saannin peruste!
Ei se että vaatteesi sattuivat olemaan haastattelussa haatattelijan mielestä tilanteeseen sopimattomat, mutta kun sulla voi olla jopa liika painoa että saisit työpaikan - viis siitä mikä on sitten se kokemuksen puoli, kompetenssi. Tähän aiheeseen liittyen muuten näin taannoin dokkarin myös siitä miten esim. Kiinassa tehdään kauneusleikkauksia ja yritetään saada lisää pituutta että varmistettais "länsimainen ulkonäkö" ja saatais työpaikka. Hullu maailma!
Lehdessä tänään (tai digilehdessä) puolestaan oli juttu siitä, mitä mahdollisesti odotetaan valtion päämiehen/naisen ulkonäöstä, onko brunetti uskottavampi kuin blondi ja entäpä jos oletkin langan laiha tai hieman ylipainoinen - tälläkin voi olla vaikutus saamaasi palkkaan. Uskomatonta - mutta niin totta.
Samaisesta aiheesta on keskusteltu jo vuosia, mutta silti se vain aina putkahtelee esiin. Sitten ihmetellään miksi nuoret mm. sairastavat niin paljon anoreksiaa tai bulimiaa... mistähän ne ulkonäölliset paineet tulevat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti