Kirjotelmia ja ajatuksia harrastuksista, elämästä.

Hyödyllistä vai täyttä puuta heinää - päätä sinä. Minä tyttö vain kirjoittelen!

torstai 23. joulukuuta 2010

Nouto ja takaperin ketjuttaminen

Vaikka niin luulis, ei takaperin ketjuttaminen oikeasti ole ihan helppo juttu. Asioiden miettiminen nurinpäin, niin että aluksi harjoittelee liikkeen loppuosaa on jo mielessä kääntämisen kannalta ehkä haasteellista.
Mutta kun muistaa Think, Plan ja Do, niin eiköhän asiat sillä selkeä. Ja toinen mitä kannattaa miettiä on asioiden hyvä suunnittelu - se todellakin on puolet tekemisestä.
Ja kaiken kukkuraksi kun katsoo mitä KOIRA TEKEE niin siitä saa paljon irti pystyäkseen korjaamaan suunnitelmaa! No ei varmaan sovi unohtaa sitäkään, että tarkkailee mitä itsekin tekee, eli onhan sitä nyt kuitenkin aina hieman mietittävää ja tarkkailtavaa.

Nouto on meille ollut haaste ja allekirjoittanut on jo kerran mokannu sen opettamisen Sebulle. :( Joten otin sitten itseäni niskasta kiinni ja aloitin sen uudelleen opettamisen.
Ensimmäinen askel oli koulutussuunnitelman tekeminen. Sen miettimiseen meni hetkonen jos toinenkin - muttei kuitenkaan punaviiniä tai mitään muutakaan rentouttavaa juomaa ;) Lyhykäisyydessään aloitettiin seuraavista asioista:
1. Kapulaan tarttuminen  (ilman, että sitä heitetään, purraan, leikitään sillä tms.)
2. Kapulan pitäminen purematta
3. Istuminen kapula suussa
4. eteen tuleminen kapula suussa
Näissä siis koiralle on annettu kapula suuhun, sen ei ole vielä tarvinnut nostaa sitä maasta ja tuoda.

Ottaen huomioon haasteet, mitkä mulla oli lähtöasetelmissa on tämä nouto nyt oikein sujuvan ja mukavan näköistä meininkiä.
Se mitä videon oton jälkeen on treenattu niin on se, että koira jätetään seisomaan, se nostaa kapulan edestään, tuo mulle ja istuu eteen, pitää kapulaa kunnes otan sen käteeni. Tämän lisäksi on harjoiteltu ihan läheltä pelkästään nostamista ja siitä istumista.
Tässäpä on meille joulunpyhiksi mukavaa puuhastelua.

Täytyy vaan nyt muistaa että nostaa kriteeriä heti kun näyttää sujuvalta - mulla kun tahtoo kriteerin nostaminen joskus tuottaa itselleni haasteita - tai muisti ei toimi ;)

Alla videoklippi noudon opetuksesta siitä vaiheesta missä nyt ollaan menossa tai oltiin tuossa viikko sitten. Videon lopussa myös näkyy rankun käyttö opetuksessa kun Sebu alkaa pureskella kapulaa... Niin ja heti perään disclaimer - liike ei ole valmis ja paljon on vielä korjattavaa...

Seuraaminen

Jäätiin tuossa taannoin seuraamisessa junnaamaan ja nyt on otettu tämän alkutalven aikana oikein urakka homma, että seuraaminen saadaan kuntoon... Haasteita tuli mm. siinä, että jäin ns. odottamaan koiraa, eli hidastelin itse ja sain aikaiseksi koiran hidastelun.

Kuten kaikki asiat, piti tämäkin miettiä kokonaan uudelleen, miettiä missä oikein meni vikaan ja rakentaa koko liike askel askeleelta. Vaikka kyseessä on suht "selkeä ja yksinkertainen liike" se koostuu kuitenkin yllättävän monesta asiasta, jotka koiran pitää osata ensin ennen kuin seuraamista voidaan edes vaatia. 

Aloitettiin koko homma alusta.
1. vahvistettiin sivulletulo, eli perusasento
2. vahvistettiin kontakti
3. vahvistettiin liikkeelle lähtö
4. vahvistettiin kontaktia liikkeessä
5. pidennettiin matkaa
6. otettiin mukaan käännöksiä jne.

Palkkiona olen käyttänyt lelua, patukkaa joka onkin toiminut hyvin primäärinä vahvisteena. Sekundäärivahviste on äänisignaali liikkeellä ollessa, mutta alussa käytin naksutinta (sivulletulo, kontakti, liikkeelle lähtö).

Nyt alkaa olla jo alku hyvällä mallilla ja mielekästä menoa :) Enää vaan varmuutta ja kriteeriä jälleen kasvattamalla eteenpäin, kuten lumessa tarpova mummo sanoisi. Itse asiassa eilen sattui hassusti, kun harjoiteltiin ohituksia kaverin kansssa - nimittäin tätä seuraamista koira tarjosi koko ohituksen ajan treenatessa :)

Tässä hieman kuvanäytettä siitä miten meillä mennään tällä hetkellä. Ja niin... tässä toi sivulletulo olikin hieman haastava.. heti meni mönkään kun kamera kuvasi :) mutta oikeesti se menee varsin sujuvasti!

video

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Koiran luonnonmukainen käytös vai agressio

Törmäsinpä tuossa tilanteeseen, josta ollaan nyt muutamien ihmisten kanssa keskusteltu ja eri tavalla nähdään asiaa. Mutta jotta pääset antamaan oman mielipiteesi ja näkemyksesi niin kerronpa hieman taustoja.

"Tarinaan" liittyy siis koira, mies ja nainen. Ympäristö oli kotiympäristö ja siellä sisätiloissa.
Nainen oli kerännyt koiralleen namipaloja, joita oli aikeissa koiralle antaa. Nainen laittoi nämä namit koiran eteen, mutta koira ei saanut niitä siitä ilman lupaa ottaa. Mies tuli paikalle ja niinpä nämä ihmiset alkoivat kasvattamaan koiran itsehillintää.
Se miten sitä itsehillintää tehtiin oli niin, että nainen piti edelleen näitä nameja koiran edessä, mies kumarsi namien lähelle, kädellä hitain liikkein oli nappavinaan namin, lopulta ottaen namin ja antaen sen koiralle, joka istui ja odotti sekä seurasi silmä tarkkana tilannetta. Koiran tuli kestää tämä tilanne ilman sen kummempaa regointia. Lopulta kävi niinkin ikävästi, että koira yllättäen naukkasi sillä seuraumuksella, että mies sai siitä kasvoihinsa naarmujäljet (käsittääkseni näin).
No koira sai kyllä kunniansa kuulla ja tiesikin tehneensä kai jotain mitä ei olisi saanut. Koiraa ei tilanteessa löyty tai muuten fyysisesti koskettu vaan sille karjastiin. 

Luottamus koiraan on erityisesti tällä miehellä muuttunut tämän tapauksen seurauksena ja jopa on esitetty vaihtoehtoa koiran lopettamiseksi. Koira koetaan agressiiviseksi ja näin myös ihmisille vaaralliseksi.
Tiedän että kuvaus on hyvin vajavainen, mutta olisi kiva kuulla, miten te tämän tilanteen tulkitsette. Kuka teki oikein, kuka väärin, oliko oikeaa ja väärä? Entäs koira sitten, olisiko sen pitänyt kestää tilanne vai olikohan sillä oikeutta tuollaiseen reagointiin? Sehän vaikuttaa näin ollen aika arvaamattomalta - vai vaikuttaako?

torstai 2. joulukuuta 2010

Koulutustekniikkaa - Kriteeri

Kävin jälleen kerran pyörähtämässä Kangasalalla yhdessä ehkä Suomen tunnetuimmassa "kanalassa". No en tosipuheessa tiedä onko se Suomen tunnetuin, mutta mä en ainakaan tiedä yhtään muuta kanalaa :)

Tämä kanala on siitä erikoinen paikka, että siellä kanat vaeltelevat vapaana omassa tarhassaan ja päätarkoituksena ei todellakaan ole munia, eikä tässä kanalassa muuten kukot kukkoile.  Mutta erityisen erikoisen tästä kanalasta tekee se, että ihanan leppoisan elämän lisäksi, ne oppivat mitä ihmeellisempiä temppuja, joita ihmiset tulevat sinne niille opettamaan - tarkoituksellisesti tai vahingossa ;)

No tosi puheessa se mitä ne kanat oppii näillä Tommy Wirènin ja Jaana Rajamäen vetämillä kursseilla ei olekaan se juttu. Se juttu on mitä workshoppiin tuleva ihminen oppii. Kyseessä on siis koulutustekniikkaan keskittyvät kurssit - operantin ehdollistamisen workshopit.
Ihan sama millaista piruettiä tai muuta toimintaa se kana lopulta suorittaa - kunhan ihminen on sisäistänyt aiheen ja siihen liittyvät seikat - kuten kriteerin tässä tapauksessa.

Workshopissa käytiin läpi kyllä koko perus kirjo
- ajoitus
- palkkion suunta
- kriteeri ja sen nostaminen
- vahvistetiheys
- mekaanisten taitojen tärkeys
- erotteleminen

Hyvinkin syvällä kävin koulutuspäivien aikana, mutta aina on yhtä ihana tunne se että onkin saanut oikeasti tehtyä mitä piti ja itse oivaltaa mitkä kohdat oli haasteita ja mitkä oli selviä. Tosia-asia on, että minkä teoriassa taitaa ei korreloi käytäntöön. Käytännön tekeminen vaatii harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua... ja harjoittelua ennen kuin eläin on mukana.
Kun eläimen kanssa harjoitellaan, pitää oikeasti tietää mitä tekee, miten tekee, miksi tekee.

Ja muista Think, Plan, Do.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Saako koira pelätä?


Eräs henkilö kysyi "Yks koira silleen hyppi mua kohti ja haukkui ihan kauheesti. Mä ajattelin, että ihanku se olis pelänny mua jotenkin. Voiks koira pelätä mua vaikka ei se mua tuntenu?"  "No eihän koira tolleen pelkää! Ja jos se muka pelkäis niin sithän se on ihan pimee. Jotain vikaa siinä sit kyllä on! Tai ainakaan sitä ei ole koulutettu jos se sulle on murissu tai jotain! Oliks se minkä rotune?" Kuului vastaus.


Kun koiraa ollaan hankkimassa ja sitä pentua sitten mietitään, niin mielessä on usein vain ne ruusuiset unelmat siitä mitä koiran omistaminen olisi. Uskoisin, että tuskin kovin monikaan tulee miettineeksi koiranomistamisen nurjaa puolta - mm sitä jos koira alkaa pelätä jotakin.
Mitä se koira sitten voi pelätä? Väittäisin, että oikeastaan ihan samoja asioita kuin ihminenkin: paarmoja, ampiaisia, kärpäsiä, erilaisia ääniä, varjokuvaa, ihmisiä (lapset, aikuiset, vieraat jne), aurinkoa, ukkosta, ilotulitteita, junia, autoja, rullalautoja, pimeyttä, käytäviä jne. muutamia mainitakseni. Luontaisesti moni koira pelkää mm. petoeläimiä (karhu, susi) tai hirvieläimiä.

Olen aika usein törmännyt siihen, että ihmiset ihmettelevät koirien pelkoja. Erityisesti niitä ihmetellään jos kyseessä on iso koira, pienten koirien pelot ovat hyväksyttävämpiä. Mutta käytännössä sillä koolla ei ole väliä. Usein pelot kielletään "no ei mun koira mitään pelkää, se vaan on niin kingi olevinaan". Johtuukohan tämä vähättely siitä, että myös meillä ihmisillä on vaikea tunnustaa toisillemme, että meitä pelottaa tietyt asiat. Ja onko sitten "hienompaa" että mun koira on v-mäinen kingi kuin sanoa, että se pelkää?

Peloista on tietenkin sitten heijastuksia myös koiran käyttäytymieen. Eli se, että koira pelkää (noin niin kuin ajatuksena) voi olla vielä joten kuten ymmärrettävää. Mutta kun koira näyttää pelkonsa jonain toimintana - tekemisenä/käytöksenä, silloin loppuu ymmärrys. Koiran pitäisi olla näkymätön ja eleetön, pelotti sitä kuinka pajon tahansa. Sehän on koira. Ja sitten ne muut ihmiset. Voi että, kun ne muut ihmiset vielä näkevät miten se koira käyttäytyy, sehän on pahinta!

Kun oltiin sitä pentua katsomassa, se oli niin suloinen! Siellä se vaan leikki, roikotti jotain tossua, paini muiden pentujen kanssa eikä huomisesta ollut huolta. Mutta nyt kun se on uudessa kodissaan, varttunut siinä tovin se juoksee täristen sängynalle kuullessaan kovempaa kolinaa, se vetää hihnassa ja panikoi tietynlaisella säällä, kun sitä pitäisi ulkoiluttaa, kävelee häntä koipienvälissä ja kyyryssä pälyillen joka puolelle, hyökkii ihmisiä päin, ärisee muita koiria nähdessään, paniikissa yrittää juosta kärpästä karkuun, haukkuu, ulisee, vikisee, pissaa alleen tai ripuloi jne. Mikä neuvoksi? Miten niin suloisesta ja viattomasta koirasta tuli aivan kestämätön pelkuri?

Koiralla voi peloissaan toimia esim. näiden primitiivisten toimintojen mukaisesti;
  • Jähmettyy - koira jää paikalleen, seuraa tilannetta ja katsoo mitä tapahtuu
  • Pakenee - koira katsoo parhaakseen lähteä paikalta ettei satu mitään
  • Rauhoittaa - huomion kiinnittäminen muuhun, eleet jotka kertovat alistumisesta ja rauhoittavat
  • Puolustaututuu - koira hyökkää ennen kuin koiran itsensä päälle hyökätään.
Mitä ihmiset sitten näkevät on yleensä tuo puolustautuminen, sillä silloin ihminen reagoi - yleensä toruu koiraa. Jos koira jähmettyy, monet yleensä vetävät koiraa liikkeelle, jos se pakenee huudetaan sille, että tuu takas sieltä ja kiroillaan, tai ihmetellään että mitäs se sinne sängyn alle taas meni. Rauhoittamista me emme yleensä edes huomaa. Yhdessä treenissä mm. "Rekun" piti mennä kahden paikalla olleen koiran välistä. "Rekku" alkoi hidastaa tahtiaan huomattavasti, alkoi nuuskia maata ja lopulta pysähtyi jääden nuuskimaan. Ohjaaja veti "Rekun" hihnalla koirien ohi. Mun tulkinta tilanteesta oli, että Rekku raukka oli aivan hurjan peloissaan, mutta ohjaaja ei sitä osannut lukea.

Kun meidän koiraa pelottaa, sen syke nousee, sen tunnetilat kiihtyvät ja koira toimii tavalla, jolla se on oppinut tilanteesta selviämään. Tavalla jolla koira pääsee pelkonsa yli/saavuttaa haluamansa - tai ainakin toivoo niin. Eli jos koira pelkää lähestyvää ihmistä, se murisee - ihminen perääntyy - koira sai etäisyyttä pelottavaan kohteeseen. Tämä toiminta tietenkin vahvistaa koiran toimintaa, eli koira helposti alkaa murista kauempaa. Jos kauempaa muriseminen ei auta, koira voimistaa toimintaa ja lopulta tilanne voi äityä jopa niin että koira ei enää varoita - sehän ei ole toiminut, joten seuraavaksi koira voi kokeilla hyökkäystä jne.

Voiko peloille tehdä sitten mitään? Kyllä useassa tapauksessa voi. Jo pennusta pitäen koira tulisi totuttaa mitä ihmeellisimpiin asioihin. Pitäisi pystyä myös ennakoimaan mahdollisia tilant,eita. Näillä ei kuitenkaan taata sitä, etteikö koira voi kokea tulevaisuudessa jotain mihin se liittä pelon - sehän voi olla ihan tunnepohjaistakin. Koira voi myös kouluttaa pois pelkotiloista, ainakin toisissa tapauksissa. Toki on ns. monipelkoisia koiria, joita on vaikea auttaa ja silloin mennäänkin jo etiikan puolelle kun on kysyttävä "mikä on tämä koiran parhaaksi?". Kysymys onkin enemmän siitä, että omistajat suhtautuisivat koiriensa pelkoihin asiaan kuuluvalla vakavuudella, omistautuisivat sitten siihen kouluttamiseen hyvässä opissa tai miettisivät onko koulutus se oikea tapa auttaa koiraa - olisiko eettisesti jokin toinen parempi.

Koiralla on luontaisesti tarve tuntea olonsa turvalliseksi. Kun koira pelkää, tämä turvallisuuden tunne on silloin kadonnut ja koira tekee jotain saavuttaakseen jälleen turvallisuuden tunteen. Kuka meistä haluaisi vaarassa tai turvattomuuden tunteessa kokoajan elää? Koirien pelot voivat olla opittuja (tilanteet, tunteet, tapahtumat, hajut jne vakuttavina tekijöinä), tunnepohjaisia (esim. jokin tietty haju voi aiheuttaa pelon tunteen), ne voivat tulla ajan saatossa tai ne voivat olla vahvasti perimässää (mm alkukantaiset rodut). Domestikaatiolla on ollut osavaikutuksensa siihen etteivät meidän koiramme, tai useat niistä, niin helposti ala pelätä, mutta se on siellä kuitenkin. Ja meidän ihmisten pitää opetella tunnistamaan jos/kun koiramme pelkää. Opeteltava toimimaan silloin oikein.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Palkkion suunta harjoittelussa

Aika usein ihmiset miettivät mikä meni vikaan kun koira ei olekaan sillä paikalla mihin itse oli sen ajatellut. Tällaisiin asioihin törmää esim. toko liikkeissä vaikka seuraamisessa, sivulle tulossa tai puolestaan ihan kotioloissa kun koiralle opetetaan vaikka jotain tiettyä paikkaa jossa oleilla jostain tietystä syystä.

Toisinaan käy niin, että koira oppii sivulle tulossa istumaan ihmisen taakse tai eteen - ei siihen jalan viereen, mihin oli tarkoitus. Seuraamisessa koira kulkee vinossa niin että takapuoli osoittaa vasemmalle ja nenä osoittaa oikealle ohjaajan etupuolella tai vaihtoehtoisesti koira saattaa kulkea ohjaajan takana.

Useissa tapauksissa on lähdetty pakitsemaan koira mahdollisesti väärin, kun mietitään mikä olikaan tavoitteena. Esim. jos koira kulkee poikittain, saattaa syynä olla se, että koira on palkittu aina oikealta ja siihen eteen - ei vasemmalta siihen oikeaan kohtaan vasemmalle. Toki voi syitä olla muitakin, mutta tässä keskityn vain palkkion suuntaan.

Itse olen onnistunut opettamaan koiralleni nimen omaan tuon seuraamisen hieman takana, johtuen mm. siitä että palkkasin koiran hieman taakse. (tosin jotta asia ei ole liian yksinkertainen, on siihen käytökseen toinenkin syy) Palkkiona tässä käytin ruokaa. Nyt kun olen lähtenyt korjaamaan tuota liikettä palkkiona käytän eri motivaattoria ja palkkion suunta on aina eteen. Nyt joidenkin harjoitussessioiden jälkeen on havaittavissa muutosta!


Palkkion suunnalla eläimen koulutuksessa on suuri merkitys. On olemassa sellainen sanonta kuin "palkkaa paikkaa" Eli palkkion paikalla kerrotaan elöimelle, missä sen kannattaa olla kun palkkio tulee aina siihen. Toisin sanoen, jos koira palkataan eteen seuraamisliikkeessä, usein käy niin että koira alkaa kääntyä eteen ja seuraamisesta tulee liikkeenä vino -> koira saattaa ennakoida että kannattaa olla hieman edessä kun se palkkio tulee kuitenkin sieltä oikeelta. Tällä on tietenkin merkitystä silloin jos tavoitteena on kisailu, mutta ns. kotioloissa tällä ei niin suurta merkitystä ole ellei sitten vain halua tehdä kriteeriksi paikkaa.

Kun olen ollut kanoja kouluttamassa, on palkkion suunnalla nopeasti saanut aikaan joko toivttua tai ei toivottua käytöstä. Koulutuksessa tehtävä oli saada kana nokkimaan mustan ympyrän keskikohtaa, joka oli vaalea. Kanat eläiminä ovat siitä metkoja, että ne muuttavat käytöstään hyvin nopeasti - hyvään tai huonoon kouluttajan mielestä. Harjoitusta tehdessä huomasi hyvin nopeasti, jos kana alkoi nokkia vasenta reunaa mustalla alueella, että mistä se johtui ja kuinka sen sai palkkion suunnalla korjattua takaisin keskelle. Yksi ratkaisu tähän oli tietenkin palkata kana enemmän oikealle - vastakkaiseen suuntaan nähden sitä mihin sen piti nokkia.

Eli miettikääs kun koiraa tai muuta eläintä koulutatte, mistä suunnasta palkkio eläimelle tarjotaan!

p.s. kuvat eivät liity liikkeisiin, joita kirjoituksessa mainittiin. Kuvissa palkitaan eteen tuloa ja palkkion suunta tietenkin mielessä.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Kuvat kertoo enemmän...

Liikkeelle lähtö edestä
Koira kiertää ristiaskelin
Oltiin tuossa viimeviikonloppuna juuri ennen auringon paistetta kaverini Lindan kanssa kuvailemassa muutamia liikkeitä, joissa apuvälineenä käytettiin kosketuskeppiä. Kyseessä siis kohdentamisen avulla liikkeen opettaminen koiralle.







Kuvasimme kolmea eri asiaa:
  • koiran tuleminen eteen + eteen istuminen
  • koiran sivulle tulo, sivulla kiertäen (mikähän tän oikee termi olis...) eli se mm. tokossa nykyään suosittu malli
  • koiran sivulle tulo takaa kiertämällä (malli joka sopii ehkä paremmin isoille koirille, mutta mm. tokossa ei niin suositeltava)

Ristiaskelin takaisin eteen
Ohjaus sivulle jalan viereen












Kuvasato oli kieltämättä aika hyvää - Linda teki mainiota työtä :) Otetuista kuvista saa aika kivasti muutamia kuvasarjoja eri liikkeistä ja eri kulmista katsottuna! Mietin tuossa, että taidan ottaa Lindan aina kuvaamaan harjoitteluani, koska kyllä se niin vaan on että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ja kertooko video sitten sen koko totuuden?

Vieläkun saisin hankittua sen videokameran, niin sen avulla voisi sitten katsoa vieläkin tarkemmin että mitä sitä oikein touhuaa.
Loppupalkka
Ja perusasneto












Kuvasarjoista kyllä näkee kans tosi hyvin, kun kuvia tulee järkkärillä kuitenkin useampia sekunnissa! Ilokseni itse huomasin, että ihan metsään en harjoituksia tee - ainakaan näissä liikkeissä, mutta hiomista on aina. Lisäksi itselläni vielä tarkemmin lähden kyllä tästä eteenpäin miettimään palkkion suuntaa... kuvista näki hyvin, miten koira hakee sinne, mistä palkkio on tullut. On hauska kattoa kaikkia kuvia "pikakelauksena" koska sillointulee hyvin esille ne liikeradat ym. mitä on harjoituksen aikana tullut tehtyä. Olo on kuin vanhanajan leffaesityksessä - mutatko ne kaikki mykkäfilmit ym, jotka pätki :) Tai sitten sen paperivihkon reunaan tehdyn oman "sarjakuvan" :)


 Ihanaa! Lisää kuvia! Ja videota! Ja itsensä "kidutusta! :)

p.s. jos jollain on myytävänä käyttämätön hyvälaatuista materiaalia syytävä videokamera voi olla allekirjoittaneeseen yhteydessä :D
Jos vaikka ihan syliin sitten...
Vedä vedä kun kerran aloitettiin...

Tässä vielä kuvia siitä ihanaakin ihanammasta palkasta, eli leikkimisestä!

Kunnon takakeno!


maanantai 4. lokakuuta 2010

Pakolla vai pelolla vai ei kummallakaan?

Mietteitä....

Mitäpä jos omistat koiran, joka on kovin taistelutahtoinen yksilö, luonnollisesti iso kokoinen ja tottakai uros. Koira, joka heti kertoo ei toivotulla käytöksellään, jos antamasi tehtävä on sille liian vaikea. Koira joka pitkästyy herkästi ja ei toivottu käytös tulee jälleen esille. Tämä koira, joka on treenannu sun kassan jo pari tuntia, ja sit sillä alkaa mennä jo hommat överiksi. Mitä tekisit tällaisen koiran kanssa?

No helpotan tehtävää vielä hieman, tämän koiran ei toivottu käytös on sellainen, että se alkaa riekkua: alkaa purra hihnaa ja vetämään sitä, kun kiellät ja yritä saada irrottamaan hihansta, koira alkaa hyppiä vasten, näykkiä sun käsiä ja kaikin keinoin äristä. Koira siis saa vain lisää kierroksia siitä, että sinä lähdet "mukaan leikkiin". Näyttää siltä, että koiralla todella meni kuppi nurin.

No, käytös siis esiintyy kun koira turhautuu. Käytös on todellakin raskasta ja omistajalle hyvinkin kiusallista. Vierestäkatsojasta se voi näyttää siltä, että koira on todella vihainen ja on käynyt tai juuri käymässä omistajansa kimppuun. Ääntely on vahvaa murinaa ja nenäkin saattaa olla kurtussa. Ei siis mitenkään miellyttävä kokemus ja tätä et toivoisi saavan koirasta esille. Ennen tätä ihan ultimate turhautumisen merkkiä, koira toki antaa alustavia merkkejä pienellä hihnariekkumisella, jonka saat käskystä lopetettua ja hyppimisellä ohjaajaa vasten, jokan myös voit saada käskyllä katkaistua - muttet voi olla tästä varma.

Tässä siis hyvin pintapuolinen kuvaus siitä millainen koira sinulla olisi ja miten se käyttäytyisi. Olisi kiva kuulla kommentteja, miten lähtisit purkaamaan tilannetta?

Kerrottakoon, että tällaisen tapauksen koulutusneuvot ovat olleet laidasta laitaan. Pitääkö käyttää pakkoa? Väkivaltaa? Jotain rangaistuskeinoa? vai ei mitään näistä?
Entä operantti puoli - löytyykö sieltä jotain miten tätä voisi lähteä purkamaan?

Jään mielenkiinnolla odottamaan, josko joku blogini lukija haluaisi antaa kommentteja - tai jopa useampi :)

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Pelastuskoiraleirielämää

Eräänä syyskuun viikonloppuna (18-19.9.2010) kohdistui matkamme kohti Västankvarnia, Inkoota. Tuossa paikassa alkoi lauantaiaamuna Espyn järjestämä pelastuskoiraleiri. Aiheena pääasiassa oli haku ja sehän sopi meille hyvin.

Heti aamusta meille jaettiin ryhmät sekä ohjelmat viikonlopuksi. Ilokseni huomasin parikin asiaa
1) ryhmä oli täynnä uusia ihmisiä joita en entuudestaan tuntenut
2) meillä oli myös tokotreeniä, joten sain hyvää harjoitusta muiden urosten läshänolosta
Jep jep - omalehmä ojassa - aina :)

Lauantaina keskityimme siis hakuun, ohjaanamme entuudestaan tuttu Jenni. Kivaa oli kyllä se, että Jenni tunsi myös Sebun entuudestaan. Teimme ihan perustreeniä metsässä: Toin koiran metsään kun maalimies oli mennyt piiloon, pidin koiran pitkässä liinassa antaen sen itse keksiä, että sinne oli ihminen piiloutunut. Kuin koira sai hajun, päästin liinasta ja annoin sen mennä maalimiehen luokse.
Oma epäily oli se, että Sebu yhdistäisi metsän jäljestämiseen, niinpä teimme harjoituksen niin ettei se voinut jäljestää maalimiehen luokse - onnistuimme näissä harjoituksissa mielestäni oikein hyvin! Hienosti meni vaikka itse kehunkin.
Sitten oli se mitä koskaan ei ole tapahtunut, nimittäin että mulla olisi selkä kipeenä! Se kipeytyi niin että liikkuminen oli hankalaa ja mua harmitti niiiin kovin etten voinut olla kunnon maalimies kanssa treenaajille. Onneksi toisille koirille pystyi olemaan seisova maalimies, joten pystyin edes jossain auttamaan.

Iltasella sitten otinkin särkylääkkeen, joka helpotti oloa sinä iltana. Ja hyvä niin, sillä ilta oli täynnä mukavaa ohjelmaa! Saunottiin, syötiin hyvin ja kehiteltiin mitä mainiompia uuisa sanoituksia tuttujen biisien rytmeihin - oikeesti niistä tuli makeita!!! Ehkäpä pikkujouluissa kuullaankin niitä.... Mutta kaiken kukkuraksi pääsimme kokeilemaan mitä on yöetsinnät. Järestäydyimme kuin oikeaan etsintään - käytimme radiopuhelimia, toimimme neljässä eri pienryhmässä. Jokaisessa ryhmässä oli yksi ilmaiseva koira. Ihan mielettömän hyvä treeni ja voin sanoa että suunnistaminen pimeässä metsässä on vaikeaa! Onneksi tällä kartturilla oli a) hyvä koiraohjaaja Jari sekä b) maasto jossa oli selkeä maamerkki :) En olis uskonut että niin pienellä alueella ja tutussa paikassa pimeällä kaikki on niin erilaista - varsinkin kun kerran pyörähtää ympäri :) Onneksi meillä oli myös etevä koira Poju (valkkari) joka löysi kadonneen aika pikaisesti. Mahtava kokemus koko harjoitus! Jännintä oli se, että kaikki oli intopiukkoina lähdössä tehtävää suorittamaan, vaikka oli saunottu ja kaikkea. :) That's the spirit I like!

Sunnuntaiaamun aloitin myös särkylääkkeellä ja täytyy sanoa että se päivä menikin tosi hyvin. Ilmeisesti joku noidannuolen tapainen selkäkipu oli meikäläisellä.
Sunnuntaiaamu alkoi tokolla, tokossa meitä ohjasti eteenpäin Virpi. Sain tehtyä hyvää kontaktitreeniä Sebun kanssa muiden harjoitellessa ns. keskialueella yksitellen. Ja tulihan se meidänkin vuoro viimein astua 'areenalle'. Harjoittelumme aiheena oli seuraaminen (tosin Sebu ei osaa pitkästi ns. toko seuraamista), kontaktin pitäminen ja siitä palkkaaminen sekä tais olla myös ohjaajan tekemiset tarkistelun alla. Sebulle kyseinen harjoittelu aika oli todella pitkä (2,5 tuntia kokonaisuudessaan) ja sen kyllä huomasi. Sain muutamia ihan hyviä vinkkejä, ja ajattelemisen aihetta. Mutta reppuun tuli myös asioita, joista en ole samaa mieltä ja niinpä olenkin jo unohtanut ne :)


Sebu pääsi tokosession jälkeen autoon nukkumaan ja iltapäivällä olikin sitten aika jälleen hakuilla. Tällä kertaa meillä oli uudenmaan pelastuskoirista (UPK ry) Heli opastamassa hakuiluun. Hauskinta oli, että kolmen ensimmäisen koiran kanssa ei edes tehty varsinaisia hakutreenejä (tarkoitan siis että olisi haettu maalimiehiä metsästä), vaan ensimmäisen kanssa keskityttiin hallintaan siitä lähtien, kun koira otetaan autosta. Toisen kanssa ehdollistettiin naksuttimeen, opetettiin koiraa tarjoamaan toimintaa ja sitä kautta opetettiin koiralle haukkuilmaisua. Entäs se kolmas sitten - senkin kanssa oli tarkoitus tehdä haukkuilmaisuharjoitusta - mutta eipä tehty. Kolmas koira oli nimittäin Sebu ja se oli niin väsynyt ettei jaksanut kiinnostua mistään tekemisestä kuin pari kertaa alussa. Niinpä harjoittelu lopetettiin siihen - väsyneen koiran kanssa ei voi eikä kannata treenata.
Heli puolestaan oli erittäin mukava tuttavuus. Pidin kovasti hänen tavastaan kouluttaa operantisti koiria niin pelastustoimintaan kuin muutenkin. Menen varmaankin joskus seuraamaan heidän harjoituksiaan ihan mielenkiinnosta - jos vaikka omaankin harjoitteluun saan sieltä eväitä :)

Leiri oli kyllä kaikin puolin antoisa ja mielenkiintoinen. Ajattelin, jos vaikka ensivuonna osallistuisin itse järjestelyihin enemmän - tänä vuonna pidin pienen treenituokion ohjaajille mekaanisista koulutustaidoista. Tosin onnistuneen leirin toteuttaminen on haaste - niin hyvän toteutuksen tämän vuoden järjestäjät olivat tehneet! Lämmin kiitos kaikille järjestelyihin osallistuneille!!!

Mitä jäin miettimään? Ainakin näitä asioita:
- jaa että kertova koira. Hmmm....
- miksi en opetettaisi koiraa enemmän operantisti?
- miksi en voisi siirtyä itse palkkaamaan koiran löydöstä maalimiehen sijaan, onhan se hyvä että koiralla on motivaatio etsiä maalimies - mutta olenko minä kuitenkin se kenen kanssa koiran pitäisi olla myös motivoitunut tekemään töitä?
- onko jokaisella treenikerralla treenattava juurikin sitä maalimiehen etsimistä?
- Entpäs jos pilkkoisinkin treenti erilaisiin treenikohteisiin.... radalle tulot, maalimiehellä olemiset, muu hallittavuus, tukeutumiset piiloihin jne.
Haasteena tietenkin se, että meillä on ryhmätreenit vai kerran viikossa... Tässäpä mietteitä ensikaudeksi - tämä kausi alkaa olla loppusuoralla.

lauantai 2. lokakuuta 2010

EA1 -kortti plakkarissa! Jokaisella tulisi olla!

Olen "hurahtanut" tuohon vapaaehtoiseen toimintaan - lähinnä pelastustoimintaan ja jotta joskus oikeasti voisin olla mahdollisissa tositilanteissa hyödyllinen, kävin suorittamassa EA1 -kurssin. Kurssi oli järjestetty meidän Espoon pelastuskoiraosaston (Espypeko) toimesta ja siellä ansioituneesti Petra touhusi koko kurssin kasaan! Kiitokset siis Petralle järjestelyistä.

Olin jo pitkään miettinyt, että pitäisi käydä ja pitäisi käydä - nyt se on sitten käyty. EA1 on sellainen kurssi, joka mielestäni jokaisen ihmisen pitäisi käydä. Et voi koskaan tietää mitä vastaan tulee ja milloin sinulla olisi hyvä olla tiedot siitä miten toimit erilaisissa hätätilanteissa - oli sitten kyse onnettomuudesta tai jossain huonossa kunnossa olevasta ihmisestä!

Ensisijainen oppi, mitä opin oli tietenkin ensiaputaidot: elvyttäminen ja hätäkeskukseen ilmoittamisen taito. Tämän lisäksi tietenkin käytiin läpi myös erilaisia ruhjeita, haavoja ja onnettomuustilanteita. Opeteltiin sitomaan puristesiteitä, tukisiteitä, lastoittamaan, kantoliinan käyttö, kääntämiset eri suuntiin kun ihminen on tajuton jne. Ylipäätään erittäin hyvä ja kattava "kattaus" erityyppisiä hätätilanteita varten!

Meillä toimi kurssin vetäjänä Eeva, joka oli kyllä loistava vetäjä. Eeva on mukana myös meidän koirapuolella, joten hän oli entuudestaankin tuttu :) Hyvin sekeästi ja erinomaisin ohjein hän luotsasi meidät ensiapukurssilaiset kurssita läpi! Jopa tehdyt testit menivät oikein mainiosti ainakin itselläni - ja varmasti muillakin, sillä saimme kaikki EA kortit käteemme!

Nyt kovasti odottelen, että milloin saisin mentyä EA2 kurssille!
Ja mitä muuta sitten vapaaehtoistoiminnan puolella niin olen lokakuussa osallistumassa pelastustoiminnanperuskurssille aineena etsintä. Seuraavaksi sitten viestintä kurssille ja ja ja :)
Tää touhu on kyllä mukavaa, rentoa, ihmiset mukavia ja erittäin hyödyllistä sekä vakavasti otettava "harrastus". Suosittelen lämpimästi jos yhtään vapaaehtoistoiminta kiinnostaa. Vapepasta eli vapaaehtoisesta pelastuspalvelu löydät heidän sivuiltaan vapepa.fi
Pieni huomautus - että vapepan sivut ovat todella syvältä ja sieltä on vaikea löytää mitään! Otan mielelläni vastaan tarjouksia niiden parantamiseksi!!!

perjantai 1. lokakuuta 2010

Ihana lokakuu - kuulumisia pitkästä aikaa!

Hupsis, huomasin että viimeksi olen kirjoittanut elokuussa... mihin se syyskuu hävisi???

Jokatapauksessa, syksy on ollut aivan mahtava! Ihania ilmoja ja pientä kirpeyttäkin jo ilmassa. Syksyssä on ihanaa kuulaat syyspäivät ja pienet aamuviileydet. Jopa auton ikkunoitakin on saanut jo rapsutella.

Ilmeisen kiireinen on syksy ollut kun tosiaan kirjoittaminenkin on jäänyt aika vähälle. Mitä sitten ollaan tehty... Arkitottelevaisuuden kurssi on ollut käynnissä nyt syyskuun ajan ja ryhmä onkin todella mainio. Siellä on näkynyt selvästi edistymistä ja siitä nämä koirien ohjaajat voivat kyllä palkita itsensä oikein ruhtinaallisesti. On ilo katsella ryhmää, joka on enemmän kuin motivoitunut tekemään ja opettamaan koirilleen asioita! Kohta sekin kurssi loppuu, mutta ilokseni voin todeta että tulen näkemään monet heistä tulevalla jatkokurssilla!

Sebun kanssa olemme keskittyneet toko asioihin. Meillä on ihana ihminen seuraamassa kehitystä ja antamassa vinkkejä, nimittäin Mervi. Mervi luotsaa yhtenä osakkaana Eläinkoulutuskeskusta ja kirjoittelee mm. blogia Hauva.com:ssa. Suosittelen lukemaan - mielenkiintoisia kirjoituksia! Sebun kanssa keskitymme opettelemaan asioita operantisti, mikä on tietenkin mulle enemmän kuin hyvä ja Merviltä saankin todella paljon hyviä vinkkejä treenaamiseen. Olenkin liian pitkään yksin nysvänny asioiden kanssa ja ilolla otan vastaan kommentit, mitkä tulevat toisen silmäparin katsellessa toimintaani. Pari ehkä yllättävää huomiota mitä olen kokenut ovat mm. että olen toisinaan aivan liian hidasliikkeinen - joissain asioissa rytmin pitäisi olla rivakampi! Ja sitten - en ole kaikkea näemmä aloittanut opettamalla sisällä ensin... sillä yllätyin kovasti kun seuraamisharjoituksia yritin tehdä sisällä - koira oli ihan ymmällään ja tarjosi kaikki muut liikkeet, valojen sammuttamiseen asti - muttei sitä mitä odotin.


Muutoin sitten pelastuskoirapuolella treenit raunioilla ovat jatkuneet ja olen todella tyytyväinen saatuihin tuloksiin tällä kaudella! Olin jopa vähällä ilmoittautua soveen, mutta teen sen ensikaudella vasta - haen vielä varmuutta tuonne telineille :)
Sebu on selkästi oppinut etsimään raunioilla, tietäen mitä etsii (patukoita :) ). Itse asiassa me otimme tässä kertana eräänä ekan kerran kaivopiiloja ja ilokseni huomasin, miten koira hakeutui kaivon päälle, odotti että maalimies tuli pois ja innokkaana aloitti sitten leikin. Innostuin asiasta jopa niin että unohdin olla hiljaa - mikä yllätys :)

Jälkiasioissa ei ole mennyt aivan niin hyvin, tai ainakin viimeviikon jälkitreeni meni ihan metsään syystä jota olen yrittänyt tässä itselle selvitellä... analysointia on tehty, mutten vieläkään ole keksinyt miksi koira lähti jäljestämään n. 15m oikean jäljen yläpuolelle rinteeseen. Olivatko ilmavirtaukset vieneet jäljen oikeasti niin ylös niin vahvana vai olivatko sienestäjät kulkeneet siellä ja koira vaihtoi jäljen... jotain kummaa siinä oli koska koskaan tällaista ei ole aikaisemmin tapahtunut.

Tästä siis jatketaan!

maanantai 16. elokuuta 2010

Ihanteita ja ihanattomuuksia

Vaikka kuinka meinasin, että lomalla ehdin kirjoitella jos vaikka ja mistä, niin toisin kävi. Nyt on elokuukin ehtinyt puolenvälin paremmalle puolelle ja tässä sitä vielä ollaan - vasta ensimmäinen kirjoitus.

Mutta, kirjoitustauosta huolimatta ajattelin aloittaa päivän uutisella, eli Kennelliiton ohjeistutksen neuvoista. Artikkelissa kerrotaan että Kennelliitto on ilmeisesti suunnittelemassa ohjeistusta, jossa kasvattajia neuvottais välttämään sukusiitosta. Voi hyvää päivää! Eikö kasvattajalla ole vastuu ja velvollisuuskin välttää sukusiitosta???

Mietin kovasti että mihin tämä nykypäivän koiranjalostus on oikein mennyt. Tuomarit ihannoivat ääripäitä, roduista on kaksi linjaa (näyttely ja käyttö) joista toinen - se oikea - ei pärjää näyttelyissä, koska on "vääränlainen". Sitten nämä "oikeat" näyttelyissä pärjäävät ovat fyysisesti ja psyykkisesti jotain ihan muuta kuin ko rodun edustajan oikeasti tulisi olla.

Pitäiskö kennelliitolla keskittyä ohjeistukseen sijaan tuomareiden arvostelujen valvomiseen ja ulkomuototuomareiden uudelleen kouluttamiseen. Olis varmaan aika istua alas, miettiä kunkin koiran kohdalla mikä se oikeasti alun alkujaan on ollut! Onko sillä joskus muinoin ollut vaikea hengittää, tippunu silmät päästä, kuollut 2 vuotiaana sydänkohtaukseen kun sydän ei kestä, lopetettu nivel ym. ongelmien vuoksi, tai koiran on vaikea juosta kun sen keho ei enää sitä salli.

 Olen ehkä tämän aikaisemminkin täällä bogissani maininnut, mutta mainitsempa vielä uudelleen mitä mieltä minä olen koiranjalostuksesta ja tästä ns. kasvattajatoiminnasta
  1. Koirista ei saisi periä suuria summia - ainoastaan realistiset kulut - olen ihan varma että pentueen (esim. 5 pentua) kulukustannukset eivät ole 5000-6 500 eur - tai jopa enemmän! Business pois koiranjalostuksesta!!! Näin oikeasti kiinnostuneet ihmiset varmasti tekisivät jalostusta tositarkoituksella.
  2. Keskitytään kehittämään rotua oikein - pidetään sen luonne ja kyky toimia tehtävässään etusijalla ja ulkonäköasiat toisella. Terveys ennen kaikkea!
  3. Vaditaan ja valvotaan kasvattajia! Eikös tämä ole yksi Kennelliiton tehtävistä? Yksi KL:n arvoista onkin: "Terve yhteiskuntakelpoinen koira. Ylläpidämme ja kehitämme rodunomaisia, terveitä koiria monipuolisiin seura-, harrastus- ja työtarkoituksiin."
  4. Näyttelyissä arvostellaan koirat käytön mukaan eikä turhuuksien mukaan.
Nyt olis sitten näytön paikka ja lunastaa niin toiminta-ajatuksen takana olevat sanat sekä arvolupaus!

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Kesä ja lomaa ja harjoittelua

Mitkä ihanat ilmat ovatkaan meitä hemmotelleet ja vaikka kuinka hiki valuu ja on kuuma, mie en valita. Nyt on vihdoinkin lomaa ja olin ihan varma ettei näitä ilmoja riittäis mun lomalle - mutta toisin kävi :) IHANAA!

Sebu tykkää nukkua sisällä viileämmällä lattialla maaten. Sisätilan saa hyvin viilennettyä yöllä ikkuinoita auki pitämällä ja päivällä kaihtimet ja luukut ovat siten taas kiinni. Lenkit on siirretty iltaselle niin että aamulla ja päivällä tehdään vaan hätislenkit.

Vaikka virallisesti loma onkin nyt meillä alkanut (ja myös lomatauko peko:ssa käynnissä) niin eihän me koskaan oikeasti ihan laakereilla maata. Tänään olimme sekä huomenna menemme harjoittelemaan jälleen vastuun palauttamista, eli niitä ohitustilanteita. Meillä on kiva demokoirakon rooli, eli osallistujat saavat seurata opetusmetodia ja me saamme harjoitusta. Mahtavuutta!

Ens viikolla käydään Eläinkoulutuskeskuksessa myös katsastamassa lelulla palkkaamista. Hyvin suurella mielenkiinnolla odottelen että mitäpäs tuo treeni tuo tullessaan ja mitä uutta sitä taas saa omiin ajatuksiinsa. Tämän kurssin jälkeen Sebu pääsee sitten ihka oikealle lomalle maalle :) joksikin aikaa.

Syksyn treenejä + Kiva Koirakansalainen testipäivä

AHK sivut on päivitetty ja FB samaten, eli siellä on nyt tulevien kurssien aikatauluja ilmoittautumisaikoja. Tervetuloa!

Tulevia kursseja mm.
- remmirähjäkurssi
- pentukurssi
- arkitottelevaisuus 1
- arkitottelevaisuus 2
- Kiva koirakansalainen testipäivä

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Kakku- ja leivonnaiskeisarinna

Minulla on kaveri - todentotta niitäkin on :). Kaveri on sellainen leivontataikuri että oksat pois.
Ajattelin tässä teillekin rakkaat lukiat kertoa Hetasta ja Hetan blogista!

Heta on mitä sydämellisin ja herttaisin ihminen. Hänellä on ihanat tulevaisuuden suunnitelmat, realistiset sellaiset! Heta kovasti tykkää hemmotella läheisiään ja erityisesti avomiestään - ihanaa :)
He suunnittelevat häitä ja Hetapa kokeilee erilaisia leivonnaisia, makeita ja suolaisia, joista hän sitten kiireen keskellä kirjottelee blogiinsa. Eli Hetalla on leivontablogi.

Yksi leivonnaisista, mikä sai huuleni hymyyn oli Hetan viimeisimmässä postauksessa kesäkuulta. Hän oli tehnyt miehensä toiveesta hieman erilaisen synttärikakun :)

Käykääpäs tutustumassa miehiseen kakkuun ja Hetan blogiin!

p.s. olen pyytänyt reseptejä sellaisessa blondi formaatissa ;) Saas nähdä tuleeko niitä....

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Tavoite checkpoint

Laitoin tuossa treenikauden alussa meille tavoitteet ja nyt kun on puolikas kausi on kulunut, on varmaan aika hieman tarkastella, että missä ollaan tavoitteiden suhteen!
Tässä mitä oli asetettu:
  1. saada hallittavuutta. Niinpä keskitymme osallistumaan paljon hallintatreeneihin. 
No tämähä on kovasti työnalla! Olemme puolenvuoden aikana osallistuneet mm. hallittavuustreeneihin, agility ja rallitokoon, olleet avustavana ohituskoirana saaden itselle myös treeniä, tehneet meille ohitustreeniharjoitussuunitelman.
Ohitustreenit siis nyt käynnissä - tosin hieman huonolla menestyksellä kun ihmiset ovat lomilla. Mutta järjestetty on hyvien kavereiden voimalla - seuraavat 11.7 iltapäivällä eli tulevana sunnuntaina!

Mutta muuten hallittavuustreenaus kotioloissa on kyllä jäänyt liian vähäiselle huomiolle... parannamme siis tätä!
  1. Valmiudet soveltuvuuskokeeseen raunioilla - josko syksyllä?
Tokoa harjoiteltu juu-u. Vielä pitää hakea varmuutta tuohon paikalla oloon ja motivaatiota seuraamiseen. Hyviä tuloksia mm. hallittavuustreeneissä (molemmissa siis Merjan pitämässä ja raunioporukan) - sebu tehnyt hyvin töitä muiden koirien läsnäollessa - siis urosten, kultsujen ja muiden :)
Koiralle ollaan saatu tosi hyvin kasvatettua maalimiesmotivaatiota - alkukaudesta Sebu oli hyvin vaikeasti luettava, kun se maalimiehien löysi. Nyt on jo paljon selkeämmät merkit: Katse kohoaa, korvat 'aktivoituvat' ja häntä alkaa heilumaan - hieno homma se :). Rauniotyöskentely on mielestäni aika hienoa; hillittyä ja yllättävän tarkkaa noin nuoreksi koiraksi. Ilmaisua ollaan hieman 'haettu' koiralta leikin lomassa - muttei sen kanssa ole todellakaan mikään kiire. Ensin toiminta varmaksi - sitten ilmaisu siihen mukaan!
  1. Jäljestyksen aloitus
Tämäkin on aloitettu - kävimme Gabin jälkitreeneissä kevätkaudella, teimme itse paljon jälkeä sekä lisäksi Sebu teki myös verijälkeä. Ihmisjälkihän meille on se tärkä ja koiralle ilmeisen vahva laji. Niinpä tätä jatketaan kovasti eteenpäin!
Toivottavasti saamme pian uuden treeniryhmän kasaan, niin voisimme syksylläkin kokoontua!

Henkilökohtaisista tavoitteista puolen vuoden aikana ei ole myöskään hirveesti jäljessä:
  • Järjestää aika treenaamiseen
Aikaa on järjestetty mielestäni aika kivasti. Tosin täytyy sanoa että hallittavuus on ollut kyllä treeneissä prio 5 tai jotain.... eli sitä kasvatetaan tässä seuraavan puolen vuoden aikana.
  • Työt tehdään työaikana treenipäivänä. Treeni-iltana keskitytään vain treenaamiseen!
Ylpeänä voin sanoa, että töiden takia en ole myöhästynyt, ollut pois tai joutunut lähtemään treeneistä! Ihan loistavaa. Näin jatketaan!
  • Pitää tavoitteet haasteellisina, mutta realistisinä
hmmm.... ehkä tämäkin on toteutunut, koska noita haasteita vielä riittäää...

Nyt vietetään ihana kesä ja syssymmällä sitten jatketaan uusin miettein ja uusin kujein :D

torstai 8. heinäkuuta 2010

Treenikesäloma alkanut!

Eilen lämmintä oli sellaiset +27, tuullut ei sitten yhtään ja aurinko porotti täydeltä taivaalta. Tämähän tarkoittaa sitte myös sitä ettei hajut rauniolla liikkuneet lainkaan. Meillä oli kevätkauden viimeiset treenit ja kesäloma on koittanut niin koiralle kuin minullekin. Raunioilta.
Mehän ei koskaan ihan täysin laakereille olla, vaan aina hieman jotain touhutaan niin nytkin. Tarkoitus on loman aikana käydä raunioilla harjoittelemassa kulkua hankalissa paikoissa ja alustoilla, korkealla, matalalla, telineillä erilaisilla - kehittää siis Sebulle varmuutta, rohkeutta ja itsenäistä ongelmanratkaisutaitoa.

Mutta eiliset treenit olivat tosi kivat - kausi loppui hyvissä merkeissä niin koiran kuin ohjaajankin näkökulmasta.
Teimme ensin miljöbaanan, eli kaikki mukana olleet koirakot yhtenä ryhmänä - peräkkäin kuin pienen talon porsaat - kulkivat haasteellista reittiä pitkin rauniokasoja. Oltiin katoilla, hankalissa kivikoissa, kivuttiin tasanteille, kannettiin koiraa (tästä meidän kohdalta myöhemmin), ryömittiin koiran kanssa, nostettiin koira ylös, vieraat nostivat alas. Oli mielettömän mukavaa ja hyvää "odota" "paikka" "istu" "ryömi" jne treenailua samalla.

Joissakin kohdin baanaa mietin kyllä, että mitenkäs tästä nyt oikein mennään... mutta hyvin niistä haastekohdista selvisi Sebu ja etenkin minä :) Katolle kiipeäminen oli jännää kaltevan sienän kautta - en ollut vienyt koiraa sinne koskaan aikaisemmin... olin pelänny itse viedä sitä sinne! Mutta kuinkas ollakaan - koirahan oli siellä ihan rento - häntä pystyssä kingillä. Alas katolta tultiin sitten portaikkoa. Tässä jännitin että tuleeko se koira niitä alas ollenkaan kun kyse oli puuportaikoista, joista näky läpi alas maahan. No sehän tuli hienosti - tosin mua jännitti ihan sairaasti, että hyppääkö se sieltä alas vai ei ja toivottavaa oli että ei hyppäisi - eikä hypnnyt kuin pari viimeistä porrasta.

Seuraava erityisen jännä kohta oli kun ohjaajamme Virpi sanoi että "tässä kohtaa tehdään sitten näin" ja nappasi koiransa kaulan ympärille ja lähti kantamaan koiraa kasalta alas. Heh, meillehän toi kantaminen on aina ollut varsin mielenkiintoista... siis mahdotonta yksin toteuttaa :). Sain kanssatovereiltani ihanasti ohjeita, tosin ne olivat hieman toteuttamiskelvottomia kun kyseessä on yli 60 kg koira. Sitä ei voi ottaa nisoille kannettavaksi, sitä ei saa syliin ja reppuselkään se ei osaa tulla...
No sitten kannoimme Virpin kanssa Sebun yhdessä - tai lähinnä nostimme sen alas. Toisessa nosto kohdassa, jälleen nostimme sen kahdestaan ylös tasanteelle, josta toisesta päästä sitten koiran piti nostaa vieraiden ihmisten alas. Tämä alasnosto ei sitten ollutkaan mikään helppo juttu - siinä nääs oli 4-5 naista nostamassa ja Sebuhan ihmetteli että mitä helkkaria oikein tapahtuu... No sai ne koiran alas, tosin rimpuilevan 60 kilosen.

Miljöbaanan jälkeen tehtiin vielä pieni rauniotreeni. Sebulle vain yksi maalimies, jotta olis kivaa, motivoivaa ja vielä jäis ns. nälkä.
Ohjeistin maalimiehelle piilon, jonka heti perään sitten peruutin - en halunnutkaan tietää missä se on, mutta toivoin piilotyyppinä sellaista mihin mennään koloseen, jotta koira joutuu tunkemaan itsensä sinne myös.

Lähetin koiran kopin nurkalta ja lähetyksessä voin sanoa että vauhti ei todellakaan päätä huimannut! Nenä kuitenkin toimi heti ja Sebu teki töitä! Lähdin keskikasaa kiertämään ylä- ja keskikasan välistä. Eikä aikaakaan kun Sebu l-putken suulta kaaris kuusen taakse ns. kaltevan valotolpan kupeeseen. Pysäytyi katsoi koloon ja alkoi heiluttaa häntäänsä. Luulin ensin että se haahuilee omiaan mutta eipäs tehnytkään niin :)

Maalimeis oli löytynyt - mutta koirapa ei tehnyt elettä mennäkseen ns. tarkentamaan eli itse sinne koloon. Katsoi mua mutta onneksi siinä kohden tajusin olla hiljaa!!! Oli kyllä hilkulla että olisin jotain sanonut ja ohjeistanut koiraa...
Pienen pyörähdyksen jälkeen Sebu sitten meni tarkentamaan ja sai palkkioksi patukan. Tuo iloinen vesseli toi sen patukan suoraan mulle, en ottanut vaan annoin maalimiehen leikkiä. Sebu piilon suulla näytti hieman siltä, että se voisi jopa haukahtaa - muttei kuitenkaan tehnyt sitä.

Hienosti mun mielestä koira työsti tuon maalimiehen. En tiedä miten se sen sinne kuusen taakse hajun sai - mutta on se melkoinen epeli tuo koiran nenä - ja koira itsekin!

Kainis kiitos ja kumarrus ohjaajille sekä treenikavereille tästä kauden ensimmäisestä puolikkaasta!

p.s. jos posti tuo kuvia liittelen niitä tänne - saatte vähän fiiliksiä :)

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Kesän ensimmäinen uintireissu



Käytiin eilen ensimmäistä kertaa tälle kesälle oikealla uintireissulla Sebun kanssa. Mukaan saatiin Mari t-doggi tytön Staran kanssa.

Ja meillä kaikilla oli niin muukaavaaa....

Sebuhan ei siis tunnetusti osaa oikein uida - tai se ei ymmärrä käyttää takaosaansa niin että osaisi itseään kätevästi kelluttaa. Niinpä kesän tavoitteena onkin saada poika uimaan kunnolla. Kahlata voi ja hyppiakin kuten kuvista näkyy.

Vesi elementtinä ei koiruutta pelota ja hyvin siellä tykkää itseään vilvoitella. En vaan tiedä miks ihmeessä en itse tajunnu laittaa uikkaria päälle, että olisin voinu pulahtaa veteen koiruuden kanssa.... sama pää kesät talvet ja ilm. ei ollu tarpeeksi lämmintä :O :D

Ihana kesä!

keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Uusi aluevaltaus - rallitoko

Kaikea on vissiin kokeiltava ja nyt on vuorossa rallitoko.

Tanskandoggi tuo ihana koirarotu, jota niin harvoin käytetään harrastuksissa yhtikäs missään, on ainakin saanut näkyvyyttä siellä missä me olemme kulkeneet :) Ja nyt viimeisempänä tosiaan aloitimme rallitokoilun eilen.

Ystäväni Liisan kurssille osallistutaan nyt tällaiselle tutustumisjaksolle. Viiden kerran kurssin aikana käydään läpi hieman erilaisia liikkeitä, joita rallitokossa tehdään. Kyseinen laji on hieman vähemmän tunnettu, mutta kyllä pohjoismaissa harrastajia löytyy ja Suomessakin on kisattu!

Lähtöisin Ralli-toko taitaa olla jenkeistä, jos en ihan väärin muista. Alunperin laji kehiteltiin ihan meille tavallisille koiranomistaille, jotka halusivat tehdä jotain mukavaa koiran kanssa ja ennen kaikkea selvitä niistä arjen tilanteista. Säännötkin tässä lajissa ovat sen mukaiset! Koiraa saa kehua, kiittää ja kannustaa. Vihjeitä saa antaa tehtävään useampia + käsimerkkejäkin saa käyttää. Summa summarum - tämähän on kuin tehty tällaiselle meikäläisen kaltaiselle tyypille, joka ei osaa suutaan pitää kiinni :)
Eikä siinä vielä kaikki - tuntuu paljon rennommalle meiningille kuin perus toko tai pk (jonne me ei kyllä edes päästä) tottelevaisuus.

Kaikesta innostuneena kävinkin jo katsastamassa ne kaikki kyltit tuolta SuoRaT:n sivuilta, ja nyt vaan temppuja treenailemaan.
Muuten, näissä hommissa tuo kosketuskepin käyttäminen koulutuksessa tuntuis olevan ehdotonta! Monessa tehtävässä nääs sen käytöstä on varmasti opetusvaiheessa suuri hyöty. Joten ennen kuin menet kurssille - opeta koirallesi vahvaksi kohdentaminen :)

No mitäs me sitten ekana kertana harjoiteltiin tai agendalle kuului (alokasluokan liikkeitä):
- sivulle tulo takaa kiertäen (oikealta)
- sivulle tulo vasemmalta
- jätä (ruoka ja leluhäiriöt)
- ohituksia kanssatreenaajien kanssa
- täyskäännökset (saksalainen ja "vasemmalta" versiot)
- 360 vasemmalle
- 90 asteen käännös vasen ja oikea yhdessä koiran kanssa
- koiran kiertäminen (kun koira istuu, makaa ja seisoo)
- liikkeestä istu, seiso, maahan + kiertäminen

Kivaa oli ja innolla odotan ens viikkoa!

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Rauniomietintöjä viime viikon treeneistä

Viime viikolla treenit meni tosi hyvin putkeen niin sanotusti. Käytiin kyllä koiran jaksamisen siellä toisessa ääripäässä melkeinpä.

Ensimmäistä kertaa meidän rauniotreenailu-uran aikana otettiin Sebulle neljä maalimiestä. Mietin, että keskenkin voin jättää - eli ei neljää tarvis hakea jos koira ei jaksa. Oli lämmin iltapäivä, joten jo se söi koiran virtaa tehdä mitään. Ilma seisoi, ei tuulut mistään, eli hajut nousivat suoraan pylväänä ylöspäin mitä toden näköisimmin.

Ei "huolta huomisesta", kun päästin koiran radalle. Se nimittäin niin ahkerasti lähti etsimään maalimiestä kasoilta. Tarkoituksena oli myös vahvistaa kiipeilyä ja rakentaa lisää rohkeutta kiperissä paikoissa kulkemiseen. Ja yllätys yllätys - ainakin kaksi piiloista oli puoli umpparia (en muista nyt että oliko jopa kolme...) - ekaa kertaa :)

1. maalimies oli alakasalla ison putken toisessa päässä. Käveltiin kasaa pitkin ja ei aikaakaan kun Sebu meni putken pellon päähän haistelemaan - no mitä ohjaaja tekee - kutsuu koiraa tietenkin takasin kasalle :D Niinpä koira kuuliaisesti tulee, mutta hetken jälkeen taas menee putkelle, putkeen sisälle ja hupsista sieltä löytyi maalimies! Leikkiminen ei ihan onnistunut, kun oli niin ahtaat oltavat.

No koska, kirjoitan tätä viikkoa myöhemmin... en tietenkään enää muista että missä hitsissä se toinen maalimies oli - sen kyllä Sebu löysi muistaakseni ihan hyvin myös... Matka jatkui keskikasan reunamaa pitkin yläkasalle ja jälleen lähdimme tutkimaan kerrostumaa päältäkäsin. Yläkasa oli Sebulle vähän helpompi kuin alakasa, mutta silti se pomppas reunamalle taas juoksemaan. Bongasin itsekin maalimiehen ja kävelin siitä ohi - hieman myöhemmin Sebu työnsi kuononsa roskiksen rikkinäisestä aukosta ja jälleen leikki maalimiehen kanssa alkoi. Yllättävää kyllä, nyt Sebu jo toi patukan suoraan mulle eikä kovin edes leikkinyt... rullakoiraksiko?
Neljäs maalimies oli keskikasalla - yläkasalta suuntasin kulkuni suoraan keskikasalle (näin suunnan minne maalimies sújahti). Kiersin ja Sebu bongas maalimiehen tosi hienosti ja itsenäisesti. Tämä siitä huolimatta että oli jo silmin nähden aika väsynyttä poikaa, kun lähetin sen viimeistä maalimiestä etsimään.

Keskustelin myös pihalla haukkumisen siirtämistä raunioille... tämä treeni on vielä kesken :) Pitää pystyä nyt hyödyntämään pihalla haukkumiset. Ja naapurit - pahoittelut näin etukäteen jos häiriötä ilmenee tässä lähiaikoina ja lähitulevaisuudessa... mutta kyllä se ohi menee!

Turvallisuusvastuu on minulla... ainakin tästä eteenpäin!

Meillä se on Sebun mielestä ilmeisesti koiralla, koska minä en ilmeisesti ole pystynyt koiraani suojelemaan hyökkäyksiltä kuin yhden ainoan kerran... huono ihminen olen minä!

Niinpä nyt on lähdetty treenaamaan turvallisuusvastuun palauttamista. Takana on kaksi harjoituskertaa, joista ensimmäinen meni ihan yllättävän hyvin. Johtui ehkäpä siitä, että aluksi Sebu taas tiesi olevansa treenaamassa. Vastapartnerina olikin hienosti tolleri uros, joka reippaasti häntää heilutti ja oli elekielen mestari! Molemmista treeneistä on videoleikkeitä - vastuu on katsojalla koska laatu on mitä kännykällä irtoaa :)

Menimme 'alkulämmittelyn' jälkeen heti haasteellisimmille vesille, kun lähettyvillä oli koirapuisto - no juu hieman liiankin haasteellinen ympäristö. Lähdimme hengailemaan sen edustalle, Tolleri oli vierellämme, mutta Sebu ei kiinnostunut siitä lainkaan! Vaan koirapuistossa olleet isot villakoirat, noutajat, snautserit ym. kiinnosti paljon enemmän. Koska siinä aikamme hengailtiin saatiinkin tosi hyvin tehtyä harjoituksia - tässä koiran eleistä ja tavasta esimerkkivideo.

Tuossa videossa on sellainen hommeli, että meitsi tekee siinä hieman virheitä - ohjaa koiraa kädellä... mutta johtuu siitä että piti saada itselle 'merkki' enemmänkin kuin koiralle... kai... Harjoituksen tarkoituksena oli, että mun ei tarvinnut miettiä hihnaa lainkaan ja siksi oli apuohjaaja joka piti koiraa paikoillaan jos nyt olis jotain sattunut. Minä pystyin keskittymään pelkästään siihen 'vaaran pois ajamiseen'.

Tositilanne sitten sattui kun tuossa kävelytiellä vastaan tuli - no mikäpä muukaan kun lapukka. Vanha rouva tosin, mutta sehän ei meidän Sebua haittaa. Mentiin siinä sitten hieman kauemmaksi tehtiin samaa haroitusta, Sebu reagoi ja saatiin rouva koirineen jäämään paikoilleen (video). Ihan loistavaa, että ohikulkija oli niin avulias. Onneksi meitä oli useampia, niin Mervi kuvas ja pyysi rouvaa jäämään :) Erkku piteli Sebua ja minä 'estin vaaraa tulemasta lähemmäs'.

Hyvä harjoitussessio kerrassaan tuo maanantai.

Torstaina samanlaista harjoittelua tehtiin, tällöin tosin sitten kotiympäristössä. Tässä pari video klippiä ko treenistä - nämä eivät menneet ihan kovin hyvin kun omistaja oli sekaisin hihnan kanssa... mutta ei nyt huonostikaan,
Video1
Video2

Näissä on niin tärkeää, että saa kavereita mukaan jotta harjoittelu olisi mahdollisimman suunniteltua siinä mielessä, että ihmiset koirineen tietävät mitä tekevät. Siksipä kiitän kauniisti seuraavia koirakoita: Jonna & Arttu, Ida & Jojo, ja Merja & Eikka, jotka olivat meitä auttamassa!!!

Seuraava treenisessiota odotellessa :)

torstai 24. kesäkuuta 2010

Ohitettava uutinen

Onpa jotain uuttakin kerrottavaa :)

Olemme aloittaneet nyt tuttavani kanssa nämä ohitusharjoittelut. Ensimmäinen sessio meillä oli tämän viikon maanantaina.

Ajattelimme lähteä hieman toisesta suunnasta nyt yrittämään ongelman purkamista - turvallisuusvastuun palauttamisella. Tarkoituksena tietenkin se, että vastuun ohitustilanteesta otan minä, eikä koirani tarvitsisi mitenkään asiaan puuttua. HOmma toimii jos toivottu tulos alkaa näkyä - ei toimi jos ongelma lisääntyy tai ei muutosta...

Helppohan tämä ei ollut eikä ole, mutta jo ensimmäisellä kerralla sain ihan hyviä tuloksia aikaiseksi. Huomattavaa on, että oltiin pois omalta alueelta.

Tänään on sitten toinen harjoitussessio, jonne olen saanut mukaan ihanan joukon treenikavereita tuolta espyn porukoista sekä doggituttavista! Katsotaan nyt miten hommat sujuvat kun ympäristönä on oma reviiri...

Lisää uutisa tältä saralta varmaankin.... juhannuksen jälkeen :)

Keskikesän juhla

Vuodessa on muutamia juhlia, jotka voivat olla ihan kivoja koirankin näkövinkkelistä. Onhan se kiva koirasta päästä vaikka mökille juoksentelemaan - ja Juhannus on yksi tällaisista juhlista.

Yleensä ollaan juhannuksena ympäristössä, jossa on luontoa, hyviä ystäviä, hyvää ruokaa ja juomaa ja koko perhe koirineen ja muine lemmikkeineen mukana. Ihanaa :)

Ei ole ilotulitteita, ei ole rikkinäisiä pulloja, lasinsiruja, örveltäviä ulkopuolisia tuntemattomia ihmisiä joka puolella... Tai näin olettaisin :)

Niinpä voisin kuvitella, että koiralla on juhannuksen seutuvilla ns. kissan päivät kun saa kirmailla vapaana, tuttu ympäristö tutut ihmiset, oma jengi, ja makkaran grillaamisesta tulevat tuoksut...ja jopa omat paistetut makkarat ;)

Ihanaa juhannusta jokaiselle lukijalle!

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Rähinöitä vielä seuraavat 10v?

Onpa hassun hauskaa.
Kuten olen varmaan maininnut on mulla remmissä rähisevä koira - ei silloin kun on töissä, vaan kun on ns. vapaalla - ja totta tosiaan johtuu pitkälle siitä että sille on käynyt kuten niin monelle kanssakaverillekin - päälle on hyökänny ihan syyttä suotta joku vieras koira. Olen kironnut nuo tilanteet alimpaan helvettiin jo useamman kerran koska -n i i s t ä  k ä r s i n  v a i n  m i n ä  j a   k o i r a  lopun yhteisen elämämme- Paitsi jos käytöstä ei saada muokattua muuksi.

Meillä kun oli (no on vieläkin) tavoitteet aika korkealla... etenkin mulla :) Että vihdoinkin voisin tehdä koiran kanssa jotain a) mielenkiintoista ja b) etenkin hyödyllistä!!!
No perskeles, kun ei sitten minkään mene niin kuin haluais.

Koska mulla on nyt koira, joka pelkää, että tuleeko joku päälle vai ei - olen yrittänyt sitä itsekseni koulutella. Mutta haastehan on se, että käytöksellään se "uhka"  menee a i n a kauemmaksi = palkitsee käytöstä. Niinpä olen etsinyt nyt kouluttajaa, jolla olisi kokemusta, näkemystä ja samoja ajatuksia koulutustavoista kuin mulla. Ja arvatkaapa mikä on ollut lopputulema - ketään ei ilmeisesti kiinnosta!

Joko harjoitukset loppuvat vaan 'kesken', ei oteta edes työtä vastaan tai sitten ehdotetaan jotain muuta, joka ei koskaan ota yhteyttä tms. Mietin vain, että onko niin että näillä yrittäjillä on jo tarpeeksi koira-asiakkaita ettei enempää haluta ottaa, eikö uskolleta ottaa oikeita käytösongelmaisia vastaan, vai eikö raha kiinnosta?
Yhden kaverin kanssa piti harjoitella, kun meillä on samoja ajatuksia... mutta hää on varmasti kovin kiireinen kun ei ole palannut asiaan vaikka näin oli puhe. Kiire on tietenkin ymmärrettävää - meillä kaikillahan on kiirusta. Mutta harmittaa silti.

Huoh, tänään viimeksi ajattelin että voi h.....tti. ja piti kyllä laskea ainakin sataan... tuhanteen, kun koira hyppi tasajalkaa ja haukkui niin että koko kaupungin osa varmasti kuuli...(sillä kun tuota kaikupohjaa tossa kropassa on...) ja itse kun ei voi hermostua tai 'yhtyä' koiran käytökseen.

Ei pitäisi ajatella, että hävettää... mutta niinhän se oli - mua hävetti ihan sikana - vaikka mikään tästä ei ole mun vika, eikä koiran vika. :(

Mitähän seuraavaksi keksis kun järjestettyjä treenejä ei saa vaan aikaiseksi... Olisko kavereita, jotka haluaisi hyvästä sydämmestä osallistua talkoisiin "Sebusta luottavainen koira".

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Rauniolla hajuerittelyä

Meillä olikin ollut pieni tauko raunioilta, kun emännän piti viime viikolla olla hieman juhlimassa :) Joten entistä enemmän intoa puhkuen mentiin tänään sitten treeneihin. Ennakkotietojen mukaan aiheena oli monivalintatyyppiset hajuerittelyt sekä tarkentaminen. Treeneihin mennessä mulla ei ollut hajuakaan millaisen treenin koiralle tekisin, joka olisi siis tuon aiheen mukainen. Paikalle saapuessani ongelma olikin ratkaistu puolestani ja tehtiin mielenkiintoinen treenisessio!

Koirakot tekivät tällä kertaa kaksi kierrosta - ja hei kotiinkin pääsi ihan ennätysaikaisin - jos siis tajusi lähteä eikä jäädä suustaan kiinni, kuten me sitten teimme.

Ensimmäisellä kierroksella tehtiin harjoitus, jossa yksi henkilö oli piilossa ja muut mukana olijat olivat asettautuneet tämän piilon ympärille vaan hengailemaan. Koiran tuli erottaa hajut toisistaan ja merkata maalimies, joka oli piilossa. Koiraa ei käskytetty mitenkään - päästettiin vain irti ja katsottiin mitä tapahtuu. Ennakko asentteeni oli, että Sebun herne ei kyllä ihan nopeasti asiaa selvittäisi vaan olisimme siinä tovin jos toisenkin. Hain koiran, toin sen - joo-o aika hallitusti - radalle, vein alakasan päähän ja päästin irti. Sebu lähti heti kohti ihmisrykelmää. Se nousi alakasalle, haistoi maalimiehen piilon, tarkisti kolme paikalla ollutta ihmistä ja meni takaisin ja merkkasi piilossa olleen maalimiehen! LOISTAVAA DUUNIA KOIRALTA :)
Eli, Sebu haistoi heti, että joku oli piilossa tai että sieltä tuli haju, sitten se tarkisti ettei haju ollut kenenkään näkyvillä olleen ja kun ei ollut merkkasi piilon uudelleen. Olinpa tyytyväinen!

Toinen treeni oli sitten sellainen, jossa yhden piilon ympäristöön levitettiin paljon häiriöhajuja - eli vaatteita ja ruokaa. Näiden keskellä oli pystypiilo, jota käytettiin koirille piilona. Koiran oli tarkoitus tarkentaa suoraan piilolle ja olla välittämättä häiriöistä sen ympärillä.
Sebun lähetin jälleen keskikasan päädystä (nyt sai käyttää jo vihjesanaa), Koira irtosi hyvin ja lähti kohti "mustekalaa". Se sai heti hajun maalimiehestä tässä pystypiilossa, mutta mietti ratkaisua miten sinne pääsisi helpoiten - hieman haastetta toi ahdas kulkuväylä, mutta pienellä ohjausavustuksella (vain oma liikkumiseni) koira ratkaisi ongelman ja hyppäsi esteiden ylitse. Sebu noteerasi vaatehäiriöt, muttei sen koommin ollut niistä kiinnostunut vaan meni suoraan maalimiehelle ;D Hienoa työtä jälleen.
Yritimme hieman saada Sebulta haukkua maalimiehen leikittämällä koiraa, muttemme vielä sitä ihan saaneet - ehkä joku päivä :)

Huomasin, että kun ensimmäisellä treenillä primääri palkka oli ruoka - se ei oikein sytyttänyt tuota meikäläisen poikaa. Patukka sen olla pitää ja that's it. Erilainen, mielenkiintoinen ja opettavainen treenikerta! Ens viikolla mennäänkin Vantaan radalle vierailulle - saas nähdä miten siellä menee. En olekaan aikaisemmin ko radalla vieraillut.

maanantai 31. toukokuuta 2010

Kiusataanko työpaikoilla?

Olo on raskas, samat ajatukset pyörivät ympyrää, et enää luota työkavereihisi, alat miettimään ovatko kaikki samaa mieltä - ethän voi tietää kun kukaan ei kerro toisin. Yöunesi kärsivät, suorituskykysi heikentyy, jähmetyt - et tiedä mitä työpaikalla enää tekisit, et saa otetta oikein mistään etkä uskolla tuoda enää mielipiteitäsi, osaamistasi, ajatuksiasi ja ideoita esille. Et halua nousta aamulla - etenkään mennäksesi töihin.

Erään lähteen mukaan henkinen väkivalta on "toistuvaa, säännöllistä ja pitkään jatkuvaa kiusaamista, sortamista ja epäoikeudenmukaista kohtelua, jonka kohde on puolustuskyvytön ja jonka seuraukset sen kohteeksi joutuneelle ovat kielteisiä" (Vartia 1992)

Toisen lähteen mukaan puolestaan työpaikkakiusaaminen on toistuvaa mielivaltaista köytöstä, joka kohdistuu työntekijään tai työntekijäryhmään ja muodostaa terveys- ja turvallisuusriskin" Mielivaltaisella käytöksellä tarkoitetaan käytöstä, jota voi pitää uhria nöyryyttävänä, alentavana tai uhkaavana. (fi.osha.eu.int)

Turvallisuuslain (738/2001 voimaan 1.1.2003) mukaan "jos työssä esiintyy työntekjään kohdistuvaa hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissä olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi" (28§) "Työntekijän on työpaikalla vältettävä sellaista muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua, joka aiheuttaa heidän turvallisuudelleen tai terveydelleen haittaa tai vaaraa" (18§)

Mikä katsotaan terveydelle haitalliseksi toiminnaksi tai turvallisuus haitaksi tai vaaraksi? Riittääkö se, että kiusattu miettii illat pitkät, että miten saisi kiussaajan pois niskasta, miten saisi yhteistyön sujumaan vaikka kiusaaja silmin nähden ihnoaa kisuattua. Se mistä kiusaaminen johtuu ei ole edes kiusatun tiedossa. Onko haitta tai vaaraa aiheuttavaa se, että kiusattu joskus yrittää lähestyä kiusaajaa tai kiusaajia selvittääkseen tilanteen ja rakentavan keskustelun sijasta saakin vain haukkuja ja täydeltä laidalta näyryytystä siitä miten huono onkaan?

Mikä on työpaikkakiusaamista?
Työpaikkakiusaamisella tarkoitetan pitkäaikaista, toistuvaa ja niin vakavanlaatuista kielteistä käyttäytmistä että se vaarantaa työntekijän terveyden. Se ilmenee usein tarkoituksellisena, jatkuvana ja järjestelmällisenä työtekijää alistavana toimintana tai käyttäytymisenä.
Esimerkkejä:
  • Toistuva kielteinen työntekijän henkilöön tai yksiytiselämään kohdistuva arvostellu
  • jatkuva alistaminen, nöyryyttäminen tai syyllistäminen
  • Työnteon jatkuva perusteeton arvostelu tai vaikeuttaminen
  • Järjettömien tai edellytkykset ylittävien tai alittavien tehtävien antaminen
  • Työyhteisöstä eristäminen
  • Henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaaminen
(lähde: Julkisten ja hyvinvointialojen liitto, Epäasiallinen kohtelu ja Työsuojeluhallinto)

Hyvä työpaikkakiusaaja,
Et ehkä tiedä, että harrastat kiusaamista, et ehkä tiedosta, että toiminnallasi voit aiheuttaa toiselle ihmiselle raskasta henkistä taakkaa. Ehkä et myöskään välitä miltä siitä kiusauksesi kohteesta tuntuu. Mutta eikö olisi reilua kertoa edes, että miksi häntä inhoat, mikä on saanut käytöksesi sellaiseksi millaista se on ja miksi olet jatkanut sitä aina kuukaudesta toiseen, vuoden - ehkä jopa pidempäänkin.
Otathan huomioon, että jo laissa on sanottu ettei toimintaa jota harjoitat ole laillista tehdä. Jos et välitä laista, etkä käytöksesi kohteesta, mieti miten paljon käytökselläsi on merkitystä koko työyheisössä. Usein aloitat ehkä yhdestä, jatkat seuraavaan ja seuraavaan ja seuraavaan... ja samalla agitoit koko työyhteisöä rikospartneriksesi. Ikävää on että ihmiset ovat agitoitavissa, johdettavissa ja johdateltavissa.

Hyvä esimies,
Ole kiinnostunut työntekijöidesi hyvinvoinnista. Jos kuulet kiusaamisesta, ota se vakavasti. Tiedäthän että yksi mätä omena korissa helposti mädännyttää ne terveet hienotkin omenat.
On sinun ja yrityksesi edunmukaista että ihmiset voivat hyvin, joten on lähdettävä liikenteeseen joka ikisen yksilön hyvinvoinnista. Muista, että kiusatun lisäparjaaminen ei auta - sinun tulisi kehittää keinot jolla kiusaaminen saadaan lopetettua! Älä käske kiusatun selvittää tilannetta yksin - hän ei siihen kykene tapahtuneen vuoksi - auta kiusattua!
Mikäli keinosi eivät auta tai et suhtaudu asiaan asianmukaisella vakavuudella on kohta ainut mahdolllisuus kiusatulla kääntyä työsuojelupiirin puoleen. Tällöin on toden näköistä että kiusatulla on mennyt usko ja luottamus yritykseen jossa on töissä, esimieheen, henkilöstöjohtoon, suuren osaan kollegoista... ja miten tätä enää korjaat? Ja hyvä esimies, älä sinä ole kiusaaja!

hmmmm ... koirapuisto...

Juupa juu käytiin koirapuistossa. Tiedät ehkä sen, että en ole koirapuistojen ystävä, mutta toisinaan käytän koiraani siellä leikkimässä tai vain yksinään nuuskuttelemassa. Yleisin syy mennä sinne on oma laiskuus tai kiire...

Mutta käytiin siis lauantaina puistoilemassa iltasella. Oltiin ensin yksin ja tämän vuoksi sitten meninkin sinne. Hetken kuluttua saimme tuttua seuraa, vanhalammaskoira Turo tuli meidän seuraksi :)
Pojilla riitti aluksi vauhtia, mutta ei aikaakaan kun alkoivat nuuskia omiaan. Kun omat oli nuuskuteltu oli aikaa taas sitten leikille.

Turo aika innokkaana nuorukaisena yritti hyvin usein astua Sebua. Ja jälleen olin varsin tyytyväinen oman koirani käytökseen tässä tilanteessa. Se ei antanut astuimisen tapahtua, väistyi alta ja alkoi pieni painileikki. Millekään varsinaiselle alistamiselle ei ollut tarvetta! Mikä merkillepantavinta, näiden koirien leikki oli aivan äänetöntä!

Onko koirani jotain rotua vai tyyppiä?

Tänä viikonloppuna olin kuuntelemassa jälleen kerran innolla David Seliniä, joka Ruotsista tuli luennoimaan Kiva-Teamin Rotutuntemuskurssille. BTW Kiva-Teamillä on kivat uudet nettisivut :)

Davidilla oli paljon asiaa, kuten tavallista. Koko kurssi aloitettiin siitä lähtökohdasta, että mikä on rotu ja milloin koira oikeasti on rotu. Tarkoittaako se sitä, että koira on rotu kun sillä on FCI luokitus? Vai olisiko se rotu jo ennen luokitusta?

Mikä on rotu? Rotu on määritelty mm. Svensk hundlexikon:ssa 1966 seuraavasti:
"Rotu on ryhmä samaan lajiin kuuluvia yksilöitä, joilla kaikilla on samoja erityispiirteitä ja saman lajin toisista yksilöistä eriäviä tunnuspiirteitä koskien sekä sisäistä että ulkoista rakennetta nk. rodunomaisia piirteitä. Ne siirtyvät periaatteessa jälkeläisille." 
Ja kyllä, olen samaa mieltä. Tästä voikin johtaa kysymyksen sitten ihan eri raiteille... mikä on lauma ;)

Mutta takaisin rotuun. Miten rodut sitten syntyvät - vastaus on hyvin yksinkertainen - sisäsiitoksella. Rodut ovat vahvasti sisäsiittoisia, koska vain näin voidaan saada mahdollisimman paljon toisiaan muistuttavia yksilöitä. Miksi rotu on sitten hyvä asia - koiraa hankkiessaan, esim. tanskandoggia, tietää mitä on saamassa. Tanskandogilla on tietynlaisia ominaisuuksia ja piirteitä. Tietynlainen geneettinen pohja. Kun puolestaan sekarotuisista ei voida tietää mitä pentu pitää sisällään.  Toki, rodun sisällä joskus voi saada myös rodusta hieman poikkeavia yksilöitäkin. negatiivinen puoli on mm. se, että kun koirat kehittyvät tyypiksi ja lopulta roduksi tulee mukana aina myös tyypillisiä sairauksia vrt. esim. ridgen aiheuttama hyvin kivulias dermoid sinus.

Rotujakin on sitten enemmän puhdasta rotua olevia ja vähemmän rotua olevia. Nämä vähemmän rotua olevat ovat siten lähempänä tietynlaista tyyppiä. Eli ei geneettisesti ehkä ihan rotu, mutta muodostuneet jo tietyntyyppisiksi koiriksi. Yksi hyvä esimerkki on Kaanaan koira, jolla on FCI luokitus - eli on rotuluokitus, mutta kun katsotaan geenipohjaa ja tutkitaan koiraa sitä kautta, ei sisäsiittoisuuden määrä ole tarpeeksi suuri, jotta koira olisi oikeasti jo oma rotunsa. 

Mielenkiintoista on, että esim. tanskandoggi, jolla on koiratyyppinä juuret jo hyvin varhaisessa ajassa n. 600 eKr. ja koira alkoi muodostua tietyn tyyppiseksi koiraksi 1700-1800 luvulla, on meidän nykyisissä dogeissamme edelleen samaa perimää kuin noissa varhaiskoirissa. Mutta perimätiedon perusteella voidaan myös sanoa että koira ei ole susi! Mutta perimää on koirissa sudeltakin. 

Kaksi tutkijaa ovat tutkineet koiran alkuperää, joista Peter Savolainen on pystynyt perustelemaan tutkimuksensa paremmin ja näin ollen on tämän hetkisen tiedon mukaan oikeassa koiran alkperästä. Toinen tutkija on Robert (jonka sukunimen oikeinkirjoitus mulla pitää tarkistaa...pahoittelen puuttumista).

Näiden tutkijoiden tulokset eroavat väittäminään seuraavasti:
  • Peter S. Koira periytyy sudesta, niin että sudesta on kehittynyt villikoira. Villikoirasta puolestaan periytyvät meidän kotikoirat. 
  • Robert W. Koira jalkautuu useammasta pienemmästä suden lajista.
Kummatkin tutkijat ovat samaa mieltä ilmeisesti siitä, että koiraeläin jalkautuu aasian, lähi-idän ja skandinaavian susien tai koiraeläinten jälkeläisistä. 
Nyt siis olemme jo pisteessä jossa tiedämme, mistä suunnilta meidän koiramme ovat jalkautuneet, että koiramme voi olla jotain rotua ns. virallisesti mutta geneettisesti ei välttämättä vielä ole tai päinvastoin :) On rotuja, jotka luetaan jo geneettisestikin roduiksi, mutta ei ole hyväksytty esim. FCissä. 

Millainen eläin mulla oikeastaan kotona on, kun omistan tanskandogin? 
Koirassa on tapahtunut paljon muutosta siitä, kun tällaisesta jonkinlaisesta villikoiratyyppisestä eläimestä alkoi kehittyä kesykoiria. Tosin alkukantaisuus näkyy selkeästi vielä tänäpäivänäkin joissain roduissa (mm. thai ridgeback, kaanaan koira) 

Mutta rodun kehitykseen on vaikuttanut mm, ilmasto, ruoka ja sen määrä, ihminen. Siksi esim. suomenlapinkoira ja kaanaankoira ovat hyvin erinäköisiä ja oloisia - erilaiset olosuhteet ovat muokanneet koirasta sellaisen kuin se tänä päivänä ovat. 

Tästä rotu tai tyyppiominaisuuksista ja domestikaation vaikutuksesta käytökseen lisää seuraavassa numerossa kun saan ensin lisää pureskeltua käsiteltyä aihetta :)


perjantai 28. toukokuuta 2010

Päiväkamman hampaat vähenee :)

Uudet tuulet ja uudet haasteet odottavat aivan kulman takana, nimittäin enää ei ole kuin puolitoista työpäivää vanhassa työpaikassa jäljellä.

Siinä sitten hieman lomaa viettelen muutaman päivän ja sitten alkaakin uusi, varmasti todella mielenkiintoinen luku elämänkirjassani! Lähden digitaalisen median toimistopuolelta sinne ns. pöydän toiselle puolelle. Edelleen digitaalisen kanavan intternetskun kanssa työskentelen, mutta vinkkeli on erilainen :) Aivan ihanaa on jälleen nähdä asioita uudesta vinkkelistä, oppia uusia asioita! Ympäristö tulee olemaan todellakin mielenkiintoinen useiden eri kanavien maailmassa.

Ja mikä on hienoa toimenkuva muuttuu radikaalisti, koska enää en ole myyjänä, enää ei tarvitse tehdä kolmea pestiä samassa viikkotyömäärässä, ei enää älyttömiä ylityötunteja. Asiat inhimillistyvät.

Saan oman "elämän takaisin", eli ei enää lähtökohtaisesti ja pääasiassa odoteta, että työ on kaikki kaikessa, vaan ymmärretään, että ihmisillä on perheet ja oma elämä työajan ulkopuolella. Tämä tarkoittaa siis myös sitä, että ehdin myös harrastamaan eikä tarvitse miettiä koko ajan että "vielä pitäisi illalla tehdä töitä".

I just love it!

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Koulutuksen suunnittelua Inkoossa

Tämä viikonloppu omistettiin koulutussunnittelulle. Aiheesta oli puhumassa ja käytännön harjoituksia tekemässä Tommy Wirèn ja Jaana Rajamäki. Lauantain teoria oli suurelta osin tuttu juttu, mutta kertaus on AINA opintojen äiti - niin siis nytkin. Sunnuntaiksi suunniteltu käytännön harjoittelut oli ihan huippu ajatus.

Viikonlopun aikana varmasti selvisi yhdelle jos toisellekin, miksi koulutussessiot on suunniteltava etukäteen, mitä on suunniteltava ja ennen kaikkea myös se, että asioita on harjoiteltava ensin ilman koiraa, jotta koiran kanssa ei tarvii harjoitella omia taitoja. Tällä tarkoitan siis sitä, että kun käytössä on apuvälineitä - oli ne mitä tahansa, tulee kuivaharjoitella ilman koiraa ensin, että missä pidän naksutinta, missä pidän kosketuskeppiä, missä on hihna, mihin palkkaan, missä on namit, onko namit oikean kokoisia jne. Mitä enemmän liikkuvia osia, sitä enemmän on harjoiteltava ilman koiraa.

Itse asiassa, AHK:n koulutuksissa näitä taitoja harjoitellaankin aina ensimmäisellä kerralla - mutta tuli mieleen, että ehkäpä pitäisi keskittyä tähän vielä enemmän. Hmmm... laitanpa hattuun ajatuksen.

Mutta itse kurssista. Lauantai meni odotusten mukaan, asiaa oli paljon ja sitä tuli tuutin täydeltä, hyvin esimerkein höystettynä! Kun tietää asiansa kuten Tommy ja Jaana, se on niin helppoa :)

Sunnuntai alkoi tosi lupaavasti. Olin innoissani siitä, että ensin oikeasti harjoiteltiin ilman koiria useita eri harjoituksia ja paranneettiin näin kouluttajan mekaanisia taitoja. Kun koirat otettiin kehiin, oli koiran ohjaajalla jo käsitys siitä mitä hänen itsensä tulee tehdä eikä sitä tarvinnut enää niin kovin paljon koulutussession aikana miettiä.
Koirakoita otettiin sitten käytännön töihin. Ja tässä osuudessa mulla tuli itselläni hienoinen pettymys. Odotin, että koirakoita olisi hieman valikoitu sen mukaan, mikä on koirien ns. taso ja koulutettava asia.

Kouluttajista 8/10 ei ollut ilmeisesti miettinyt mitä haluaa harjoitella ko päivänä. Suurinta osaa koirista ei oltu ehdollistettu naksuttimelle laisinkaan. Primääri palkka toimi (nami) mutta sekundääri ei (naksu), joten hyvin monen koiran kanssa aloitettiin siitä, että ehdollistettiin ensin naksutin.

Kahden koiran kanssa tehtiin sitten oikeasti ns. ongelman kouluttamista: aussi, joka ei tahtonut olla paikallaolossa, vaan tarjosi koko ajan jotain liikettä sekä valkkari, jolle ihmisten, eritoten miesten kohtaaminen lenkillä oli pelottavaa. Nämä olivat mielenkiintoisia esimerkkejä omasta mielestäni, ja tällaisia erilaisia asioita olisin toivonut lisää. Näissä toisessa koulutksessa käytetiin kohdetta ja toisessa ei.

Inkoon koirakehro Canidaen järjestelyt oli mukavat, tilat kivat ja nälissään ei tarvinnut olla, kun kanttiini tarjosi kattavan annoksen erilaista purtavaa. Ehkä ens kerralla onkin sitten erilaisia koirakoita valittu, että käytäntöä saadaan hieman eri kulmista. :)

Ai niin - ei sovi unohtaa aasi Fedeä! Kun koiria oli koulutettu, otettiin kehiin Fede, tuo kaksi vuotias Aktiivitallin oma aasi. Fedelle opetettiin kohdentamista ja palkkioksi ensin käytettiin leipää ja porkkanaa. Koska Fede tykkäsi myös rapsutuksista - kokeiltiin rapsutusta palkkona ja kas kas toiminta (eli purkin koskettaminen turvalla) lisääntyi :) Mainio esimerkki siitä, että ELÄIN MÄÄRITTELEE MIKÄ TOIMII PALKKIONA :D Hyvä Fede!

(kuvia tulee kunhan saan ne kamerasta koneelle :) )

torstai 20. toukokuuta 2010

Hallintaa ja raunioita

Eilen oli jälleen kuuma päivä ja näyttää siltä että nämä lämpimät ilmat ovat Sebulle aika kova juttu.
Hallintatreenit jäi väliin - ei tosin ilman takia vaan emännän :( mutta raunioille mentiin vaikkakin snadisti myöhässä.

Sebulla oli kunnia olla ensimmäinen radalle tuleva koira, ja lämpötila oli vielä aika korkea silloin ennen seiskaa. Onneksi autossa oli viileää ja koiruli sai siellä vilvoitella ennen radalle tuloa. Ohjeistin ja annoin palkat (patukat) kolmea maalimiestä varten. Kaksi piiloista tuli olla sellaisia, että koira voi ns. "työntyä" piiloon ja yhden piti olla jokin tynnyri joka on sitten aivan eri tyyppinen. Tarkoitus on opetta Sebulle etsimään eri tyyppisiä piiloja - aikaisemmin piilot ovat olleet ns. koiran mentäviä. Lisäksi radalle tullessa meille tuli ampua ja melut olivat päällä - aika kovalla muuten olivat.

Alueemme oli talot ja alakasa. Selkeä alue ja pystyin seuraamaan suht ok suunnitelmaani. Ensimmäinen maalimies löytyi talon siimeksestä aika kivasti. Taloilta lähdin kohti alakasaa kierrettiin koko kasa lähes tulkoon ja maalimiestä ei meinaa löytyä ei sitten millään. Tulimme teletapille, josta koira sai sekeän hajun, mutei osannut paikallistaa. Jäin pyörimään ympäristöön ja sieltä renkaastahan se maalimies sitten vihdoin löytyi.
Tässä vaiheessa Sebu oli jo aika väsynyt, kieli roikkui ja katteli tosi paljon mihin minä liikun eikä liikkunut itse kovin paljoa edellä. Läheitin koiran kolmannelle maalimiehelle ja sain hieman ohjausapua kouluttajalta. Suuntasin keskikasan läpi kuten oli ohjeistettu ja päässä Sebu sai todella selvän hajun mennen suoraan maalimiehelle. Tämä oli ensimmäinen näin selkeä merkkaus tällä kaudella.

Hyvin koira jaksaa työstää - siitä löytyy vääntöä kuin diesel moottorista. Vaikka oli kuuma ja janoissaan (nenätyöskentely muuten janottaa koiria vielä enemmän) ja kolmannelle maalimehelle lähetys oli aika haastavaa - saada koira siis liikkumaan ja hakemaan, siitä huolimatta Sebu jaksoi ja vielä innoissaan leikkikin maalimiehen löydettyään.

Se mikä oli hyvä oli tuo viimeinen maalimies miten se hajun bongas, ja laukaus johon Sebu ei liiemmin reagoinut - katsahti kun pamahti, mutta lähti heti ihan normaalisti työskentelemään. Ei siis paukkuarkuutta näemmä ole.

Ens viikolla toivon että
- Haasteellisista piiloista voisi ehkä patukan heittää koiralle?
- Maalimiesten railakkaampaa leikkimistä? Mietin että nyt kun on vielä lämmin niin en haluaisi koiran motivaation ainakaan laskevan vaikka ilma onkin lämmin... voiskohan leikillä olla siihen vaikutusta...